keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Kiitokset ruusujen, risujen ja muiden pohdintojen kera!

Työharjoitteluni tuli syyskuun lopulla päätökseensä ja olen sitä tässä hetken sulatellut. Täytyy sanoa, että paljon tuli tehtyä, mutta paljon löytyisi vielä tehtävää. Onneksi virallisen työharjoittelun loppuminen ei tarkoitakaan sitä, että kaiken täytyisi loppua kuin seinään; olin Maan ystävien jäsen ennen harjoittelua ja tulen olemaan jäsen myös sen jälkeen. Eli ei tässä mitään lopullisia hyvästejä heitetä, ainakaan välittömästi. Toisaalta joudun kuitenkin jonkinlaiset hyvästit heittämään piakkoin, koska noin kolmen viikon päästä koittaa muutto Australiaan. Sitä ennen ehtii kuitenkin vielä tehdä kaikenlaista, mitä nyt kaikelta pakkaamiselta ja järjestelyiltä kykenen, ja toimiihan netti maapallon toisella puolellakin! :)

Päällimmäinen fiilis kaikesta on kiitollisuus ja kiitos todellakin kaikille asianomaisille (etenkin Pietalle)!!! Toisaalta kolikon toisena puolena on myös jonkinasteinen turhautuneisuus. On selvää, että byrokratiaa ja valtasuhteita ei pääse missään pakoon (toisaalta naiivia edes kuvitella sitä mahdollisuutta), ja unelma jonkinlaisesta horisontaalisuudesta näyttäytyy yhä utopiana. Mitä sitten tehdä? Antaa olla vai pyrkiä mukaan kehittämään toimintaa? Aika näyttää, mihin rahkeet riittävät.

Kyseessä on joka tapauksessa mainio järjestö ja kansainvälinen verkosto, jonka toiminnassa kannattaa ehdottomasti olla mukana. Rauhanomainen ja kestävä maailma, jossa yhteiskunnat elävät harmoniassa luonnon kanssa, on arvokas, jopa välttämätön päämäärä (ks. esim. FoEI:n "Mission and Vision"). Myös yhteiskuntien ja ihmisryhmien itsemääräämisoikeus, osallistuminen ja oikeudenmukaisuus (ymmärrettynä niin sosiaalisena, taloudellisena, sukupuolten välisenä kuin myös ekologisena ilmiönä) sekä vapaus kaikesta dominaatiosta ja riistosta ovat äärimmäisen tärkeitä tavoitteita ja toiminnan periaatteita. Ainoa vaara näyttää olevan se, että jonkin suuren ja näennäisesti ulkopuolisen (kuten jonkin ideologian, politiikan, neoliberalismin, neokolonialismin, militarismin) vastustamisen rinnalla ei nähdä myös niitä sisäisiä prosesseja ja valtasuhteita, jotka ylläpitävät juuri samoja 'ulkoisia' vastustuksen kohteita. 

Joka tapauksessa työtä riittää kaikille kynnelle kykeneville. Toivon mukaan saan itsekin olla näkemässä tätä toimintaa ja kehitystä tavalla tai toisella myös tulevina vuosina. Kiitokset vielä kaikesta tuesta, kokemuksista ja yleensäkin olemassaolostanne! :)

Terhi Runnalls
Maan ystävien (nyt entinen) harjoittelija

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti