Virallisesti
sopimuksesta toivotaan piristysruisketta Euroopan taloudelle, ja esimerkiksi
Suomessa tullien madaltamisen on esitetty parantavan viennin kilpailukykyä (4).
Sopimuksen oletetut hyödyt voivat kuitenkin jäädä vähäisiksi suhteessa sen
riskeihin. Esimerkiksi talouden elpymistä koskevat odotukset, joilla sopimusta
on puolusteltu, on monessa yhteydessä todettu ylioptimistisiksi (5,6).
Sopimukseen liittyvät uhkakuvat ovat sen sijaan hyvin vakavia; suunnitellussa
muodossaan sopimus muun muassa kaventaisi valtioiden oikeutta ja
mahdollisuuksia puuttua kaupankäyntiin kansalaisten tai ympäristön
suojelemiseksi. Vaarana on, että sopimus asettaa yhtiöiden ja sijoittajien
oikeudet ihmisoikeuksien ja ekologisen kestävyyden edelle (7).
Sopimusta
ajetaan läpi kaupankäynnin vapauttamisen nimissä, vaikka sillä itse asiassa on
hyvin vähän tekemistä vapauden kanssa. Jo voimassa olevien kauppasopimusten
myötä EU:n ja USA:n välisellä kaupalla ei juuri ole varsinaisia tulleihin
liittyviä esteitä tälläkään hetkellä. Sen sijaan sopimuksen on ehdotetussa
muodossaan tarkoitus vaikuttaa kaikkeen kansalliseen lainsäädäntöön, joilla on
vaikutusta yritystoimintaan ja jota ei erikseen suljeta sopimuksen ulkopuolelle
palvelujen kauppaa koskevien osien kautta.
Yksi
sopimuksen suurimmista ongelmista on siihen suunniteltu investointisuoja ja
riitatapausten varalle tarkoitettu välimiesoikeusmenettely. Sopimuksen myötä
yrityksille avautuisi entistä paremmat mahdollisuudet haastaa valtioita
oikeuteen kansalaisia suojaavista laeista, mikäli yritykset näkevät
lainsäädännön vaarantavan nykyiset tai tulevat tuottonsa (8,9,10).
Esimakua tästä on saatu Kanadassa, missä yritysjuristit ovat pelotelleet
korvausvaatimuksilla lainsäätäjiä, jotka ovat ajaneet tiukempaa
ympäristölainsäädäntöä. Myös tupakkayhtiö Philip Morris on hiljattain esittänyt
miljoonien eurojen suuruiset korvausvaatimukset Australialle ja Uruguaylle,
jotka ovat rajoittaneet tupakan mainostusta (11). Korvausvaatimusten
luoma pelotevaikutus on merkittävä uhka muun muassa ympäristönsuojelun,
terveyspolitiikan ja rahoitusmarkkinoiden sääntelyn kannalta.
TTIP:n
tavoitteena oleva kaupan säädösten yhdenmukaistaminen vaikuttaa paitsi
ympäristölainsäädöntöön myös muun muassa kuluttajansuojaan ja
elintarvikelainsäädäntöön. Kaivostoimintaa ohjaava ympäristölainsäädäntö on jo
tulilinjalla monissa vastaavia sopimuksia hyväksyneissä maissa (12).
Lisäksi uhkana on, että eurooppalaisten, elintarviketurvallisuuteen liittyvien
standardien purkaminen estäisi Euroopan Unionia rajoittamasta esimerkiksi
geenimuunneltujen elintarvikkeiden ja hormoneilla kasvatetun lihan tuontia (13,
14). Standardien purkamisen myötä eurooppalaisten itsemääräämisoikeus
suhteessa elintarvikkeisiin sekä tavoite kestävästä maataloustuotannosta olisi
pitkälle menetetty.
Sopimukseen
ollaan sisällyttämässä myös immateriaalioikeusasioita. Amerikkalaisen
patenttioikeuskäytännön vahvistaminen Euroopassa vaarantaisi muun muassa
lääkkeiden kohtuulliset hinnat, internetin vapauden ja yksityiselämän suojan (14,
15, 16).
Tietoja
sopimuksen sisällöstä ja aikataulusta on tihkunut julkisuuteen hyvin vähän,
sillä neuvottelijat pelkäävät sopimuksen vesittyvän kansalaisten vastustukseen (17).
TTIP:tä onkin jo ehditty verrata 1990-luvun MAI-sopimukseen, joka lopulta
kaatui laajaan kansalaisvastustukseen (18). Kuten edeltäjänsä,
TTIP-sopimuskin muodostaa merkittävän uhan demokratialle, ja sitä koskeva
sopimusluonnos on siksi syytä julkistaa, jotta vapaakauppa- ja investointisopimuksen
yksityiskohdat voidaan nostaa julkiseen keskusteluun.
Julkilausuman allekirjoittajat:
Attac ry.
GMO-vapaa Suomi
Maailmankauppojen liitto ry.
Maan ystävät
Luomuliitto
Luonto-Liitto
Sitoutumaton vasemmisto
TTIP-info -verkosto
Maan ystävien osalta vapaakauppasopimuksiin liittyvissä asioissa kannattaa ottaa yhteyttä Roope Kanniseen (roope.kanninen [at] maanystavat.fi).
