Uusi blogi julkaistu

Maan ystävien uusien nettisivujen julkaisun myötä blogi siirtyy osoitteeseen www.maanystavat.fi/blogit.

Blogspot-blogia ei enää päivitetä.

Kierrätystä ja tiedostamista: Miten voit vähentää elektroniikan haittoja kuluttajana

Kuva: Garry Knight, CC

Elektoroniikkalaitteissa käytetyt metallit aiheuttavat monenlaisia sosiaalisia ja ympäristöongelmia ympäri maailmaa. Ongelmia syntyy, kun kaivoksilla louhitaan malmia ja malmista erotellaan metalleja vaikkapa kännyköitä varten. Toisaalta ongelmia syntyy myös metallien elinkaaren loppupuolella, kun elektroniikkalaitteita hävitetään.

Metallit ovat uusiutumaton luonnonvara, joten ne vähenevät ja tulevat ennen pitkään loppumaan, jos kulutus jatkuu nykyisenlaisena. Jo nyt monien metallien helposti louhittavissa olevat esiintymät on käytetty loppuun ja metalleja joudutaan kaivamaan yhä syvemmältä entistä haastavammissa olosuhteissa. Elektoroniikkateollisuuden näkökulmasta ongelmaksi voi muodostua se, että tällä hetkellä Kiina louhii yli 90% elektroniikkalaitteissa käytettävistä harvinaisista maametalleista (REE). Koska Kiinan talous kasvaa koko ajan, ei ole varmaa, miten pitkään muu maailma saa näitä harvinaisia metalleja Kiinasta käyttöönsä (1).

Samaan aikaan elektroniikkalaitteita jää jatkuvasti pois käytöstä rikkouduttuaan tai uuden mallin saapuessa markkinoille. Vuonna 2013 on arvioitu, että Suomessa syntyy noin 100 000 tonnia elektroniikkajätettä vuodessa. Virallisen kierrätyksen piiriin päätyy vain noin puolet syntyvästä jätteestä. Loput romusta jää ihmisten pöytälaatikoihin, ne heitetään sekajätteeseen tai ne päätyvät laittomasti ulkomaalaisille kaatopaikoille (2).

Kännykät jäävät ihmisten pöytälaatikoihin, jos tietoa kierrättämisestä ei ole.
Kuva: jfingas, CC

Usein rikkinäiset ja käytöstä poistetut laitteet jäävät kierrättämättä, koska ihmiset eivät tiedä, mitä laitteille tulisi tehdä. Eräässä kyselytutkimuksessa ihmiset kertoivat säilyttävänsä mobiililaitteita varapuhelimina tai koska laitteeseen on vahva tunneside (3). Olisi kuitenkin hyödyllisempää palauttaa rikkinäiset ja käytöstä poistetut elektroniikkalaitteet kierrätykseen, myydä ne tai antaa laite vaihdossa eteenpäin.

Kun luonnonvarojen hupenemiseen on herätty, metallien kierrätykseen on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota. Urban Mining eli kaupunkikaivos tarkoittaa elektroniikkaromun kierrätystä ja hyödyllisten materiaalien kuten akkujen, komponenttien ja metalliyhdisteiden talteen ottamista käytöstä poistetuista laitteista. Luonnonvarateollisuuden uutena trendinä pidetyssä Urban Miningissa ei siis louhita maaperää, vaan metallit otetaan uusiokäyttöön elektroniikka- ja sähkölaitteista. Urban Mining -sivusto itse määrittelee kaupunkikaivokset prosessina, jossa yhdisteet ja alkuaineet otetaan talteen tuotteista, rakennuksista ja jätteestä (4). Kaupunkikaivokset vähentävät ympäristövaikutuksia ja kaatopaikkajätettä, laskevat energiankulutusta ja säästävät luonnonvaroja (5).

Vuonna 2005 Suomessa alkoi maksuton sähkö- ja elektroniikkaromun keräys (SER). Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, keräyspisteitä on hieman yli 450. Lisäksi lähes 2000 myymälää ympäri Suomen ottaa vastaan laiteromua. Valtakunnallisesta palvelusta http://www.kierratys.info/ voi etsiä lähimmän kierrätyspisteensä (6).

Samana vuonna 2005 Suomessa astui voimaan tuottajavastuu. Tuottajavastuulla tarkoitetaan muun muassa sähkölaitteiden valmistajien ja maahantuojien velvollisuutta elektroniikkaromun kierrätyksen järjestämisestä omalla kustannuksellaan. Tuottaja voi liittyä yhteen Suomessa toimivasta tuottajayhteisöstä, jolloin tuottajavastuu siirtyy tuottajayhteisölle, joka hoitaa muun muassa kierrätykseen liittyvät velvollisuudet (7).

Esimerkiksi, jos puhelimen vie kierrätykseen Helsingissä, se kuljetetaan yhteen Helsingin kierrätyskeskuksista. Tällainen on esimerkiksi Kuusakoski Recycling. Kuusakosken kierrätyskeskuksessa puhelimista irrotetaan akut, ne murskataan ja murska toimitetaan akkujenvalmistajille uudelleen käytettäväksi. Puhelimista erotellaan myös muovi ja lasi. Jäljelle jäänyt osa puhelimesta lähetetään Ruotsiin, Bolidenin sulattamoon, jossa otetaan talteen kuutta arvokasta puhelimessa olevaa metallia. Metallien talteenoton jälkeen loppuosa jätteestä menee autoteiden raaka-aineeksi (8). Helsinkiläispuhelimien kierrättämisessä on vielä kehitettävää: Puhelimissa on kaikkiaan yli 30 arvokasta metallia, joista osa on peräisin konfliktialueiden kaivoksilta. Jos helsinkiläispuhelimen metallit otettaisiin tarkemmin talteen, konfliktialueiden metalleille olisi vähemmän kysyntää. Teknisesti metallien paremmalle kierrätykselle ei ole esteitä, sillä esimerkiksi Belgiassa Umicornin sulattamossa saadaan talteen kaikkiaan 17 eri metallia (9).

Elektroniikan korjausta Monroviassa Liberiassa.
Kuva: Themepap, CC

Miten sitten estää elektroniikkajätettä syntymästä? Eräät elektroniikka-alan yritykset yrittävät kehittää toimintaansa vastuullisemmaksi. Yksi esimerkki tästä on pieni hollantilainen älypuhelimia valmistava yritys Fairphone. Fairphone on ensimmäinen moduuleista koottu älypuhelin, joka on suunniteltu niin, että komponentit on helppo vaihtaa. Esimerkiksi näytön rikkouduttua ei tarvitse ostaa kokonaan uutta puhelinta, vaan voi tilata uuden näytön, jonka voi vaihtaa itse kotona. Raaka-aineita puhelimiinsa Fairphone hankkii ottamalla vastaan vanhoja puhelimia ja ostamalla valvotuilta kaivoksilta. Yritys pyrkii varmistamaan, että metalleja tulee ainoastaan kaivoksilta, joilla noudatetaan ihmisoikeuksia tai joilla ei esimerkiksi rahoiteta Kongon sisällissotaa (10).

Täydellinen ei toki Fairphonekaan ole, mutta se on askel vastuullisemman elektroniikan suuntaan.

Sini Ilmonen

Kirjoittaja on kaivosasioista kiinnostunut Maan ystävä

Lähteet:

1. Evans-Pritchard, Ambrose. "World faces hi-tech crunch as China eyes ban on rare metal exports." The Telegraph 2010.

2. Valkeeniemi, Hannele. ”Kymmeniä tuhansia tonneja tietokoneromua katoaa.” Yle uutiset 2013. Saatavilla: http://yle.fi/uutiset/kymmenia_tuhansia_tonneja_tietokoneromua_katoaa/6465366

3. Hartio, Ilkka. ”Jemmaatko vanhoja puhelimia komeroosi? Tuhlaat samalla luonnonvaroja.” Keskisuomalinen 2015. Saatavilla: http://www.ksml.fi/uutiset/talous/ani-harva-kierrattaa-vanhan-kannykan/2175177

4. http://urbanmining.org/

5. Loewengart, Victoria. ”Urban Mining of Rare Earth Elements in the United States: A Win-Win Proposition” American Military University 2011

6. Kierrätyskeskus kotisivut: http://www.serkierratys.fi/fi/kuluttajille

7. Ympäristö.fi kotisivut: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kulutus_ja_tuotanto/Jatteet_ja_jatehuolto/Jatehuollon_vastuut_ja_jarjestaminen/Tuottajavastuujatteet

8. Boliden haastattelu: Mr. Olov Boman, Manager SRM

9. Umicore kotisivut: http://www.umicore.com/en/industries/recycling/precious- metals-refining/

10. Fairphone kotisivut: https://www.fairphone.com/about/

Brasilian kaivosturmasta ympäristökatastrofiksi

Kaivosteollisuuden kasvu ja valtaisat malminkaivuualueet ovat olleet jo pitkän ympäristöjärjestöjen huolenaiheena, eikä suotta. Kaivokset ovat osoittautuneet  globaalin maailman bisneskentiksi, joissa mm. valvomattomuus luo vaarallisen alustan niin ympäristötuhoille kuin ihmisoikeusloukkauksillekin.

Kuva 1: Samarco-yhtoiön rautamalmipatoaltaan tuhoja
 Bento Rodriguesin kylässä,  Brazil. Rogério Alves/TV Senado.

Näin  on käynyt Brasiliassa marraskuun alussa sattuneessa kaivosonnettomuudessa Minais Geraisin osavaltiossa, jossa kaivosjätti Valen ja BHP Billitonen omistuksessa olevan Samarco- kaivosyhtiön patoaltaan murtuminen Marianan kaivosalueella Kaakkois-Brasiliassa sai aikaan massiivisen jätevesivuodon, jonka aiheuttaman tuhot ovat mittavat. Vuodon tarkkoja syitä ei vielä tiedetä, mutta on selvää, että katastrofiin johtaneina tekijöinä voidaan nähdä mm. liian lepsujen kaivoslakien, riittämättömän valvonnan sekä talousjärjestelmämme mahdollistaman yltiöpäisen kaivannaisteollisuuden.

Minais Geraisin osavaltion turmassa ei ole kyse mistään pienestä kaivosonnettomuudesta, vaan suuren luokan ympäristökastrofista. Brasilian  ympäristöministeri Izabella Teixeira onkin kuvannut Minais Geraisin  kaivosturmaa Brasilian lähihistorian pahimmaksi ympäristökatastrofiksi. Samalla tämä surullinen tapaus on erittäin ajankohtainen esimerkki kaivosteollisuuden takana lymyilevistä massiivisista ongelmista, sekä kestävää kehitystä vaarantavasta toiminnasta. Kun vahinko sattuu, on sen seuraamukset peruuttamattomissa ja jäljet usein kauaskantoisia.

MAASTA MEREEN

Kuva 2: Bento Rodriquesin kylä. Brazil.  Rogério Alves/TV Senado.

Samarco-kaivoksen kolmesta padosta yksi, Fundão –pato murtui, aiheuttaen noin 40-50 miljoonan kuutiometrin jätevesimassan vyöryn ympäristöön. Havainnollisesti kyse on noin 20 000 olympia-altaallisesta saastunutta kaivosjätettä. Onnettomuuden seurauksena mm. Bento Rodriguesin kylä tuhoutui täysin jättäen yli 500 ihmistä vaille asuntoa. Myös usean kymmen kilometrin päässä olevat kylät ovat saaneet osansa kaivoksen jätevedestä. Bento Rodriguesin ja sen asukkaiden kohtalo on vain yksi surullinen esimerkki kaivosonnettomuuden aikaansaamista vahingoista, sillä patomurtuma hukutti alleen kylän ohella kasveja ja eläimiä. Myös reilut kymmenen ihmistä on kuollut turmassa, ja noin kymmenkunta on vielä kadoksissa. Suurin ongelma lienee  liejun valuminen läheisen Rio Dolcen jokeen. Joki on paikallisille kylille ja  alkuperäiskansoille, kuten krenakeille, elintärkeä, sillä se turvaa vedensaannin ja antaa mahdollisuuden elinkeinon harjoittamiseen. Minas Geraisin ja Espirito Santon osavaltion asukkaat ovatkin olleet turman jälkeen täysin riippuvaisia kaivosyhtiöiden vesitoimituksista.

Elämää antava ja ylläpitävä joki on saastumisen myötä muuttunut Marsia muistuttavaksi ruskeaksi rautavesilähteeksi tehden siitä käyttökelvottoman yli 500 kilometrin matkalta.

Huonoista vaihtoehdoista kuitenkin parhaana on pidetty jäteveden valumista Atlanttiin, jotta paine Rio Docella helpottaisi ja joen happipitoisuus tasoittuisi. Suolainen merivesi auttaisi mutamassaa hajoamaan ja levittäytymään laajemmalle alueelle.

Veden valuminen valtamereen ei kuitenkaan poista kaivosjätteen ympäristöongelmia, sillä se voi aiheuttaa vaaran rantavyöhykkeen eliöille, kuten alueella liikkuville ryhävalaille, La Platan delffiineille, sekä erittäin uhanalaisille merinahkakilpikonnille.

KEPPIÄ JA VALVONTAA

Marraskuun lopussa YK:n ihmisoikeusneuvoston nimeämät ihmisoikeusasiantuntijat antoivat palautetta Minas Geraisin onnettomuuden puutteellisista toimista. Heidän mukaansa Brasilian hallituksen, BHP Billitonen ja Valen toiminta ja tiedotus turmasta on ollut riittämätöntä. Lisäksi paikallisilla tulisi olla oikeus tietää onnettomuuden aiheuttamista terveyshaitoista ja tilanteen etenemisestä enemmän.

Myös kiukkuiset kansalaiset ja  ympäristötoimijat ovat  antaneet kritiikkiä hitaasta reagoinnista, Brasilian heikosta ympäristölainsäädännöstä sekä yhtiölle  langetetuista lapsellisen pienistä sakoista. Turman alussa  Ibama, Brasilian ympäristö- ja luonnonvarainstituutti  (Instituto Brasileiro do Meio Ambiente e dos Recursos Naturais Renováveis) langetti Samarcolle  noin 61 miljoonan euron sakot, sekä jäädytti yrityksen varoja siivous- ja korjaustöihin. Viime kuun lopussa  Ibama  kuitenkin arvioi kulujen nousevan yli viiteen miljardiin dollariin.

Kuva 3:  Samarcon edustajat Roberto Carvalho ja

 Fernando Schneider Kunsch tiedottamassa  

Minas Geraisin onnettomuudesta. Tonico.

Aliarvioidut sakko- ja korvausmaksut ovat suuryritysten kohdalla erityisesti vaarallisia siksi, että ne rohkaisevat kaivosyhtiötä toimimaan ympäristön kustannuksella ottamatta tarpeeksi huomioon niitä yhteisöjä, joihin onnettomuuden seuraukset vaikuttavat suorasti. Ympäristövastuu ja -turvallisuus tulisikin saada  yhä tiukemmin osaksi kaivostoimintaa ja sitä määrääviä lakeja. Myös Brasilian olisi hyvä tarkastaa lakiasetustensa ajantasaisuus. Lisäksi tulisi  kiinnittää huomiota siihen, kuinka hyvin asetukset noudattavat kansainvälisiä ihmisoikeusstandardeja, kuten asukkaiden oikeutta tiedonsaantiin kriisitilanteissa.

Paljon on myös ollut puhetta siitä, kuinka onnettomuus olisi voinut olla estettävissä, jos kaivosalan valvonta Brasiliassa olisi tiukempaa. Muutamia vuosia sitten ympäristöinstituutti Instituto Pristino esitti kaivosyhtiön padonlaajennusprojektiin liittyviä huolenaiheita ja  huomioon otettavia turvallisuusseikkoja.  Vaikka Samarco olisikin kiinnittänyt huomiota Pristinon esittämiin  huolenaiheisiin, turma osoittaa,  etteivät toimet ole olleet laisinkaan riittäviä.  Samarco itse on todennut patojensa olleen ympäristölainsäädännön mukaisia, ja niiden luvat olivat yhtiön mukaan kunnossa. Modernin kaivostekniikan valvontalaitteiston pitäisi kuitenkin nykypäivänä havaita mahdolliset viat ja kyetä varoittamaan niistä.

Kuva 4: Patomurtuman alle hautautuneita esineitä. 

Rogério Alves/TV Senado

 On selvää, että suuryritysten  jättikaivostoiminta  ei ole mitään hiekkalaatikkoleikkiä, vaan suuren luokan bisnestä, jossa Minas Geraisin kaltaisille onnettomuuksille ei saisi olla tilaa. Kaivosonnettomuuksien vaikutukset ovat niin laajoja, että niiden tuhoja ei pystytä mittaamaan rahalla. Minas Geraisin tapahtumat näyttävätkin vahvistavan ympäristöjärjestöjen huolta. Kaivosalan seurantaan ja valvontaan kohdistetut  toimet ovat edelleen täysin riittämättömiä ja talousjärjestelmämme rakenteet  antavat suuryrityksille eettisesti kestämättömällä tavalla valtaa ja mahdollisuuksia hyödyntää luonnonvaroja.  Kaivosturmat muuttavat  satojen ja tuhansien ihmisten elämän kertakiepautuksella, saavat luonnon voimaan huonosti ja vaikuttavat ekosysteemiimme oleellisesti. Suuryritysten tuottamat suuronnettomuudet ovatkin jättimäisiä tragedioita, joissa luonto itkee ja ihminen sen rinnalla.

KUVAT:

1. Flickr. Senado Federal: Bento Rodrigues, Mariana, Minas Gerais. Rogério Alves/TV Senado

2. Flickr Senado Federal: Bento Rodrigues, Mariana, Minas Gerais. Rogério Alves/TV Senado

3. Flickr. Ales. Reunião dos deputados com representantes da Samarco - 17.11.2015. Tonico

4. Flickr. Senado Federal: Bento Rodrigues, Mariana, Minais Gerais. Rogério Alves/TV Senado.

Katso lisää: http://www.sbs.com.au/news/gallery/pictures-brazil-mine-disaster