Tästä se alkaa
Liimapinta ei tahdo millään
tulla esiin. Olen nyhrännyt saman osoitetarran kimpussa jo varmaan
vartin. Syynä hitaasti etenevään työskentelyyn ei ole ainoastaan
nakkisormeni, ajatukset tuppaavat karkailemaan muihin aiheisiin...
Miksei ole tutkittu mitä
geenimanipuloitu maissi tekee pölyttäjille? Maissikilon
tuottamiseen menee 900 litraa vettä. Lumijoen vesi on
käyttökelvotonta ja Pekka Perän porukka syyttää siitä majavia...
Johdonmukainen ajatusketjuni
katkeaa. Istun ensimmäistä viikkoani harjoittelijana Maan ystävien
toimistolla ja minua kutsutaan työhyvinvointia edistävän
leuanvetotangon ääreen. Noin yksi leuka. Taitoni ovat ruostuneet
sitten yläasteen kuntotestien, mutta itsevarmuutta uhkuen asetan
tavoitteen: harjoittelujakson päättyessä menee kolme leukaa. Jo
nyt kauhistelen mitä tuli sanottua. Tässähän joutuu varmaan alkaa
treenaamaan myös kotona.
Ensimmäinen viikko on
sujunut kaiken kaikkiaan mainiosti. Työpöytäni on täyttynyt
erilaisista flaijereista, lehtisistä, esitteistä ja korteista.
Löytyy toimintaraporttia sekä jäsentilannekatsausta. Myös aivoni
ovat täyttyneet ja uudet tiedot ovat seuranneet minua myös Pauligin
huvilan ulkopuolelle; bussiin, kaupaan ja luontopolulle. Mistään
ähkystä tai tietoövereistä ei kuitenkaan ole kysymys enkä
yöuniani ole menettänyt vaan asiat ovat olleet mielenkiintoisia ja
tieto valaisevaa. Juuri tätä toivoinkin kun joulukuussa kirjoitin
harjoitteluhakemusta Maan ystäville. Onneksi tärppäsi.
Tiedon kartuttamisen lisäksi
minua houkuttivat Maan ystävissä järjestön arvot ja hierarkioiden
välttäminen. Olenkin viikon aikana todennut näiden asioiden
toteutuvan myös käytännön tasolla. Minut on otettu vastaan
tasavertaisena ja myös haastavia tehtäviä on tarjolla omien
taitojeni ja kiinnostukseni mukaan. Näin aluksi järjestön
materiaaleihin tutustumisessa, twiittailussa, postituksissa ja
osoitetarrojen liimaamisessa on ollut tarpeeksi haastetta ja
sisäistettävää. Ideoita on alkanut kuitenkin jo pulppuamaan.
Katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan.
Terveisin,
Yhteisöpedagogiopiskelija
Lauri Takatalo