Bussin lattialla kimmelsi erilaisten kengänpohjien muotoisia kuralätäköitä. En halunnut laskea pullottavia kangaskasseja käsistäni. Lasti voisi tuhoutua. Tasapainottelin käytävällä täyden bussin mutkitellessa ruuhkaisia katuja pitkin välillä äkillisesti jarruttaen sitten taas voimakkaasti kiihdyttäen.
Kulttuurikeskus Caisassa pystyin huokaisemaan helpotuksesta. Kangaskasseissa olleet flaijerit, kirjat, tarrat, lehtiset, listat ja banderolli olivat edelleen kuivia ja käyttökelpoisia, ja niitä saattoi alkaa asettelemaan esittelypöydälle. Itse pöytä löytyi Caisan salin ulkopuolelta käytävästä, Globbareiden ja Etelän vapaaehtoisohjelma Etvo:n pöytien välistä, jonne lämmin tuuli kuljetti alakerran ravintoloista rasvan tuoksua. Ohi mennessään se puhalsi juuri kasatut flaijeripinot sekaisin, odotti kunnes ne kasattaisi uudestaan ja toisti temppunsa. Kolmannen kerran jälkeen hoksasimme asettaa pieniä painoja keveimpien flaijereiden päälle ja näin olimme selättäneet luonnonvoimat. Samaisella hetkellä Anna aikaa -tapahtuma alkoi.
Kyseessähän oli siis Kepa ry:n järjestämä tapahtuma, jossa järjestöt ja vapaaehtoistyötä etsivät ihmiset kohtasivat toisensa. Vilkas puheensorina täytti Caisan salin järjestöjen esitellessä toimintaansa. Myös käytävällä, Maan ystävien pöydän luona, riitti väkeä. Pöytä sijaitsi strategisesti loistavalla paikalla, sillä jos halusi päästä saliin, ei sitä voinut olla huomaamatta. Käytävällä oli myös rauhallisempaa sekä enemmän liikkumatilaa tupaten täynnä olleeseen saliin verrattuna. Ääntään korottamatta pystyi kertomaan Maan ystävien toiminnasta.
Omalta kohdaltani tapahtuman alku meni kokeneiden Maan ystävien puheita kuunnellessa ja tarkkaillessa kuinka he kohtasivat järjestöstä kiinnostuneet. Kun itse ensimmäistä kertaa esittelin toimintaa, oli puhe takkuista ja epäröivää. Minua jännitti. Syynä tähän jännitykseen oli varmaan se, ettei minulla ollut kertomistani asioista käytännön kokemusta, olin vain kuullut ja lukenut niistä. Toistojen avulla jännitys kuitenkin hälveni ja ihmisten kanssa keskustelu muuttui hauskaksi ja luontevaksi.
Maan ystävien sähköpostilista täyttyi tasaiseen tahtiin osoitteista, vaatimuksia hiilivapaasta Helsingistä kirjoitettiin valtuutetuille ja vahva ilmastolaki nyt –pinssit katosivat korista. Kuivatut luomuaprikoosit kelpasivat pöydän kummallekin puolelle. Yksi uusi jäsenkin liittyi Maan ystäviin.
Esittelypöydän taakse mahtuu kerralla rajallinen määrä esittelijöitä ja minä kerkesin käydä salin puolella vilkuilemassa muiden pöytiä. Sain kuulla harjoittelumahdollisuuksista ulkomailla, kirjoitin nimeni asevelvollisuuden lakkauttamisen puolesta sekä söin Kepan tarjoamia piirakoita ja pullia. Paikalla oli siis monenlaisia järjestöjä ja hyvää sapuskaa. Kannattaa tulla ensi vuonna tarkastamaan tarjonta. Jos tavaraa tarvitsee niin kangaskassin, pinssien ja tarrojen kahmimisen lisäksi voi vaikka osallistua arvontaan ja voittaa puuvillapaidan. Niin minä tein.
Lauri Takatalo
