Maan ystävien paikallistoimintaa Lyonissa

Maan ystävien aktiivi Angi Mauranen viettää välivuotta Ranskassa ja on tutustunut siellä paikallisiin Maan ystäviin. Angi raportoi kokemuksistaan tässä blogissa. 
Salut les Amis! 

Viime keväänä päätin tarttua eteeni auenneeseen tilaisuuteen ja lähteä syksyllä Ranskaan viettämään välivuotta opinnoistani. Pian päätöksen jälkeen otin selvää, olisiko alueellani Maan ystävien toimintaa, sillä vaikka oma paikallisryhmäni Helsingissä jäisi taakse, niin toiminnan paremman planeetan puolesta oli jatkuttava muodossa tai toisessa. Rhônen alueella oli kuin olikin oma Amis de la Terren (AT) ryhmä, ja toiminnan keskus oli luonnollisesti Lyon, yksi Ranskan suurimmista metropolialueista ja tuleva kotikaupunkini.

Otin saman tien yhteyttä Amis de la Terre Rhôneen, jonka aktiivit toivottivatkin minut lämpimästi tervetulleeksi mukaan toimintaansa ja tarjoutuivat vieläpä auttamaan työnhaussa. Kiitos MY:n kansainvälisyyden ja paikallistasolta lähtevän toimintakulttuurin tunsin jo kauan ennen lähtöäni, että minulla olisi siellä paikka johon mennä, vaikken ollut koskaan tavannut ketään AT:stä.

Ehdin sopivasti asettua aloilleni Lyoniin ennen syyskauden ensimmäistä kokousta, joka pidettiin 12.9. Maison Rhodanienne Environnementalessa, eli alueen ympäristötalossa. Tästä pienestä kerrostalosta aivan kaupungin keskustassa löytyy yli kolmenkymmenen ympäristö-, luonto-, liikenne- ja kulttuuriperintöjärjestön lisäksi kattava kirjasto. Järjestöjen kirjo takaa monipuolisen tarjonnan luentoja, kursseja, työpajoja, keskustelutilaisuuksia ja ties mitä. Kaikki tuntuu Pauligin huvilaan verrattuna hyvin organisoituneelta, mutta myös paljon kliinisemmältä, sillä talo on uusi, ja järjestöjä on niin paljon, ettei niitä kaikkia muista kukaan.

Kokouksessa oli läsnä tusinan verran ihmisiä, mikä oli kuulemma poikkeuksellista. Pidemmän linjan aktiiveja hämmästytti uusien kasvojen määrä – peräti viisi uutta oli löytänyt tiensä syyskauden avaukseen, kun yleensä uusia on korkeintaan yksi. Minä puolestani ihmettelen sitä, että kokouksiin ylipäänsä löytää uusia ihmisiä, sillä aktiivien värväämiseen ei näytetä satsaavan juuri lainkaan, ja jopa uusien illan konsepti tuntui olevan AT Rhônelle aivan vieras (missä onkin ehdottomasti kulttuurivaihdon paikka). Joukko oli myös varsin kirjava: mukaan mahtui muun muassa opiskelijoita, ympäristötieteilijöitä, entisiä Greenpeace-aktiiveja, eläkeläisiä ja tällainen työtön kaukomaan vieraskin.

Näin runsas uusien kasvojen esiintymä vaati alkuun pienen esittelyn AT:n rakenteesta ja toiminnasta. Valtakunnallinen AT perustettiin jo 1970, ja se koostuu tänä päivänä 29 paikallisryhmästä, 12-henkisestä hallituksesta ja yhdeksän työntekijää työllistävästä toimistosta Montreuil'ssä Pariisin liepeillä. Lehti, La Baleine, tulee neljä kertaa vuodessa ja väentapaaminen kahdesti. Meininki vaikuttaa ensivaikutelman perusteella Suomen MY:tä suuremmalta, järjestäytyneemmältä ja hiukan äkäisemmältä; katsotaan, muuttuuko käsitys vuoden mittaan.

Paikallisryhmä puolestaan kokoustaa kerran kuussa, mikä on minun makuuni kummallisen vähän. Aktiiveja on vajaa kymmenkunta, ja paikalle päässeet vaikuttivat varsin tarmokkailta kuka missäkin asiassa; etenkin GMO-viljelyä ja ydinvoimaa vastustetaan suurella liekillä ja vakuuttavan oloisella asiantuntemuksella. Intoa löytyy myös muun muassa kädellisten ja sademetsien suojeluun, liuskekivikaasun (shale gas) poraamisen vastustamiseen ja kulutuskriittiseen toimintaan.

Syksymmällä on luvassa muun muassa kaksipäiväinen marssi ja ihmisketju ydinvoimaa vastaan, ympäristötietoinen elokuvafestivaali, keskustelutilaisuuksia ja työpajoja solidaarisuusviikon yhteydessä sekä sikäli kun se minusta riippuu, myös uusien ilta ja Punaisen metsän hotelli -elokuvan Ranskan ensi-ilta. AT Rhône kuuluu myös erilaisiin ryhmittymiin, projekteihin ja kampanjoihin, kuten energiaosuuskunta Enercoopiin, anti-GMO-verkosto Rés'OGM:ään ja jättiläismäisen jalkapallostadionin rakentamista vastustavaan Carton Rougeen.

Toimintaa ja asiaa on siis ilahduttavan paljon, mutta jotkut yksityiskohdat kummastuttavat Helsingin ryhmän tahtiin tottunutta. Esimerkiksi kokouksessa käytetyt kertakäyttöastiat yllättivät, samoin kuin se, että kasvissyönti vaikuttaa täällä jokseenkin harvinaiselta jopa ympäristöaktivistien keskuudessa, veganismista puhumattakaan. Myös sellaiset järjestötekniset asiat kuin uusien ilta tai pöydänpito, jotka HYMYssä ovat tulleet itsestäänselvän tutuiksi, aiheuttavat täällä päänvaivaa, jos siis yleensäkään tapahtuvat. Pöydänpitoa varten pitää pitää kokouksia kuukausia etukäteen (pitäisikö meidänkin?), ja pöydän litteys aiheutti huolta: asioiden pitää pompata ylös pöydän pinnasta sen sijaan, että kaikki olisi vain ympäriinsä leviteltyä paperia! 

Eipä silti, ehkä siinä on ideaa, etenkin kun meidän paitojemme, kassiemme ja kirjojemme sijaan heillä on tarjottavanaan lähinnä esitteitä ja julkaisuja, jotka kylläkin ovat erinomaisia. Kuten todettua, uusien ilta oli suorastaan vieras toimintamalli, mutta eiköhän sellainenkin saada vielä järjestettyä.

Kaiken kaikkiaan AT Rhônen meiningistä tuli heti positiivinen ja innostava fiilis, ja olen iloinen saadessani olla siinä mukana. Katsotaan, miten varsinainen työ ympäristön hyväksi lähtee käyntiin vieraalla kielellä, ja mihin kaikkeen sitä vielä ajautuu.

Angi Mauranen 
(artikkeli julkaistu ensimmäistä kertaa 23.10.2012)