Polttavan Kysymyksen työharjoittelijasta Maan ystävien järjestösihteeriksi

Vuonna 2008 alotin yhteisöpedagogiopinnot Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Hain kouluun sillä ajatuksella, että haluan kuluttaa päiväni tehden jotain arvojeni mukaista. Halusin työn, jota tehdään sellaisista syistä ja sellaisilla seurauksilla, että voin työpäivän jälkeen olla ylpeä itsestäni – joka päivä! Työ on todella iso osa ihmisen elämää jo pelkästään tunneissakin mitattuna, ja mieluummin haluan tehdä työkseni jotain, mistä on itselle ja muille hyötyä, eikä päinvastoin. Haaveilin työstä ympäristöjärjestössä. Ennestään vahvaa järjestötaustaa minulla ei kuitenkaan ollut.
Opintojen alkuvaiheessa meidän ”ekaluokkalaisten” piti etsiä itsellemme työpaikka, johon käydä tutustumassa parin päivän ajan. Työhön tutustumiset tuli tehdä silmällä pitäen edessä olevaa pidempää harjoittelujaksoa. Opinnoissani suuntauduin järjestötoimintaan, joten aloitin googlettamalla kaikkien Suomessa toimivien ympäristöjärjestöjen yhteystiedot. Harjottelupaikkoja ei yksikään mainostanut sillä haavaa tarjoavansa, joten laitoin avoimen hakemuksen niihin jokaiseen. Harvasta sain vastausta lainkaan, mutta onnekseni eräs Maan ystävät ry -nimisen järjestön kampanjakoordinaattori pyysi minut juttelemaan harjoittelumahdollisuuksista. Niin päädyin suorittamaan parin päivän työhöntutustumisjaksoni ilmastokampanja Polttavassa Kysymyksessä. Tämä jakso venyi lopulta kahdeksi pitkäksi harjoitteluksi ja parin muun kurssin lyhyemmiksi työelämäosuus-pätkiksi.

Harjoittelija pingviininä syksyllä 2008

Käytännössä osallistuin aktiivisesti Polttikseen kokonaisen vuoden ajan: 2008 syksystä vuoden 2009 syksyyn. Harjoitteluissani pääsin tekemään, näkemään ja kokemaan todella paljon. Tiivis yhteys työelämään heti opintojeni alusta asti oli todella järkevää. Koulussa opetetut asiat pystyi heti kytkemään käytäntöön ja käytännössä opitut asiat sitomaan teoriaan. Polttava Kysymys oli, ja on mielestäni edelleen monella tapaa yksi hienoimmista kampanjoista Suomessa. Koska Maan ystävät on pieni järjestö, saavat niin harjoittelijat kuin vapaaehtoisetkin helpommin isoja asioita hoitaakseen. Työ pienessä järjestössä pitää sisällään omat haasteensa, mutta myös etunsa. Maan ystävät tekee työtään ekologisesti kestävämmän ja sosiaalisesti oikeudenmukaisemman maailman puolesta useimmiten erittäin pienillä resursseilla, mutta sitäkin suuremmalla sydämellä!

Turun ilmastolakibileet keväällä 2009

Jouluna 2011 kolmen ja puolen vuoden tutkintoni oli kasassa, ja pääsin siirtymään harjoittelijasta työntekijäksi. Opintojeni aikaan ja eritoten valmistumisen jälkeen on yhä selvemmäksi käynyt se, miten tärkeää on luoda yhteyksiä työelämään jo opintojen aikana. Töistä kilpailu on raakaa peliä, eikä ketään kiinnosta mitä arvosanoja todistuksessasi seisoo. Saman tutkinnon on suorittanut moni muukin, eikä koulutus itsessään takaa työpaikkaa lähes kenellekään. Se mitä pystyt sanomaan työkokemuksestasi on sitä valuuttaa, jolla työpaikan itsellesi lunastat. Työharjoittelukokemusta arvostetaan onneksi usein siinä missä palkkatyökokemustakin. Ainakin yhteisöpedagogiopiskelijoita suosittelen tekemään mahdollisimman paljon opintoja työharjoitteluina, ja sama pätee varmaan alaan kuin alaan. Toisaalta myös opintojen aikana tehtyjä vapaaehtoistöitä ja järjestötoimintaa pystyvät yhteisöpedagogiopiskelijat opinnollistamaan jälkeenpäinkin, vaikkei varsinaisesta työharjoittelusta olisikaan ollut kyse.

Ilmastolakibileet Helsingissä keväällä 2009
(Kuva: Marianne Rintala)

Valmistuttuani tein vielä yhden työharjoittelun työvoimatoimiston kautta, kunnes lopulta tärppäsi työnhaussa. Voisi sanoa ympyrän sulkeutuneen, kun ensimmäinen palkkatyöni valmistuneena yhteisöpedagogina oli Maan ystävien järjestösihteerinä. Kiitos opintojen aikana suorittamieni työharjoitteluiden, näin voin täydellä varmuudella sanoa.

Tämän blogitekstin omistan ennen kaikkea opiskelijoille. Suosittelen lämpimästi jokaista opiskelijaa poistumaan mukavuusalueelta, haastamaan itsensä ja hakemaan niitä vähän liiankin haasteellisen tuntuisia harjoittelupaikkoja. Ei kannata mennä siitä aidan matallimmasta kohtaa, pelkästään kartutettavat opintopisteet mielessä, sillä opiskeluaikana luot pohjan omalle tulevalle työurallesi. Itseäni onnisti harjoittelupaikan suhteen siinäkin mielessä, että harjoitteluni ohjaaja Polttiksen silloinen (ja nykyinen) koordinaattori Meri Pukarinen oli itsekin yhteisöpedagogi. Tämä paitsi antoi minulle upean esikuvan siitä, millasissa työtehtävissä valmistunut yhteisöpedagogi voi toimia, tietysti myös helpotti ohjaajaani hahmottamaan kurssieni vaatimuksia työharjoitteluni suhteen.

Ihmistulva valtasi Helsingin kadut syksyllä 2009

Tällä hetkellä Maan ystävät ry hakee harjoittelijaa. Oman työharjoitteluni alussa Meri sanoi minulle, että tänne ei oteta ketään harjoittelemaan kahvinkeittoa, vaan tarjolla on harjoittelijallekin ihan oikeita töitä, ja sama pätee vieläkin. Harmillisen usein olen kuullut harjoittelijoiden saaneen tehtäväkseen vain hanttihommia, jotka eivät opeta mitään, mutta turhauttavat sitäkin enemmän. Hae Maan ystäville harjoitteluun, ja pääset tekemään arvokasta työtä niin itsesi, kuin meitä kaikkia ympäröivän maailmankin kannalta! Lupaan järjestön työntekijänä olla mukana luomassa yhtä antoisaa ja mielenkiintoista harjoittelukokemusta sinulle, kuin mitä itsekin Maan ystävien harjoittelijana sain! Lue lisää harjoittelumahdollisuuksista Maan ystävissä nettisivuiltamme.

Eveliina Heikkinen