Parhaillaan
kiehuva Turkki on yksi niistä lukuisista maista, joissa kansalaiset eivät ole
päässeet nauttimaan täysistä poliittisista ja kansalaisoikeuksista oikeastaan
milloinkaan. Vaikka Turkissa on pidetty vapaita vaaleja vuodesta 1950 lähtien,
maa ei ole ollut aidosti demokraattinen missään vaiheessa. Samaan aikaan kun
vapaisiin vaaleihin siirryttiin, maahan kehittyi vaaleilla valitun parlamentin
ja hallituksen ohelle rinnakkainen hallintajärjestelmä, jota on kutsuttu
”tasavallan vartijoiksi”. Nämä tasavallan vartijat muodostuivat armeijasta,
oikeuslaitoksesta ja hallintokoneistosta. Ne pitivät viime kädessä lankoja
käsissään ja vartioivat, että poliitikot tekivät niiden ideologiaan sopivaa
politiikkaa. Näkyvimpiä väliintuloja olivat armeijan vallankaappaukset, joita
oli vuosien 1960 ja 1997 välillä yhteensä viisi. Tasavallan vartijoiden valta
kesti 2000-luvulle saakka. Vielä vuonna 2008 oli aivan hilkulla, että nykyinen
valtapuolue AKP, jota vastaan tällä hetkellä protestoidaan, olisi suljettu ulos
parlamentista tuomioistuimen päätöksellä poliittisin perustein.
2010-luvun
taitteessa tapahtui kuitenkin käänne: vanhan valtaeliitin valta alkoi murtua ja
Recep Tayyip Erdoganin johtama AKP sai otteen vallasta ja, kuten viimeisen viikon aikana
julkaistut kuvat ja tarinat kertovat, pitää siitä kiinni kynsin, hampain,
kyynelkaasuin, kumiluodein, pippurisumuttimin ja vesitykein. Viimeisten muutaman vuoden
aikana AKP:stä on tullut enenevissä määrin herkkänahkainen politiikkaansa
kohdistuvaan kritiikkiin, eikä se epäröi hiljentää kriitikoitaan. Toimittajien
ja tutkijoiden pidätykset ovat yleisiä, ja yhdysvaltalaisen
lehdistönvapausjärjestö CPJ:n mukaan Turkissa on tällä hetkellä eniten
vangittuja toimittajia maailmassa. Toimittajat ilman rajoja –järjestön
lehdistönvapauslistalla Turkki on sijalla 154. Tällä hetkellä
meneillään olevat mielenosoitukset eivät myöskään suinkaan ole ensimmäisiä,
joita poliisi on taltuttanut kovin ottein. Oxfordin yliopistossa työskentelevä
turkkilainen tutkija Kerem Öktem on arviossaan Turkin nykyhallituksen tilasta
lainannut lordi Actonia: ”Valta turmelee ja täydellinen valta täydellisesti.”
Turkki on itselleni läheinen maa. Olen
ollut Istanbulissa vaihto-opiskelijana ja viettänyt vaihtovuodenkin jälkeen
maassa pari kesää, joten tapahtumien polttopisteessä olevat Taksimin aukio ja
Gezi-puisto ovat tuttuja paikkoja. Tällä hetkellä kirjoitan gradua
ilmastonmuutokseen sopeutumisesta Turkissa. Välimeren alueen on ennustettu
olevan yksi alueista, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkein voimakkaimmin.
Turkki on kolmen meren ympäröimä ja pahenevan kuivuuden ja aavikoitumisen
lisäksi Turkin ennustetaan ilmastonmuutoksen myötä kärsivän enenevissä määrin
rankkasateista, tulvista ja myrskyistä. Vuonna 2005 on tehty tutkimus, jossa on
mitattu kuolleisuuden ja eri muuttujien korrelaatiota ilmastoperäisten
luonnononnettomuuksien, kuten myrskyjen, kuivuuden ja tulvien, yhteydessä. Yhdestätoista
eniten henkilövahinkojen kanssa korreloivasta muuttujasta neljä liittyy
terveyteen, kolme koulutukseen- ja neljä demokratian toteutumiseen. Demokratia
vaikuttaa maan haavoittuvuuteen luonnollisesti lukuisin eri mekanismein.
Demokratian ja haavoittuvuuden suhdetta voi hahmottaa esimerkiksi kuvittelemalla,
että johonkin Turkin rannikkokaupunkiin iskisi raju tulva ja julkinen valta
epäonnistuisi kansalaisten suojelemisessa. Tulevista tulvista selviytymistä
jatkossa ei edistäisi yhtään, mikäli julkista keskustelua julkisen vallan
toimista yritettäisiin tukahduttaa, mielenosoituksia estää ja kirjoittajia
hiljentää.
Kun miettii Turkin viimeaikaisia tapahtumia
ilmastonmuutokseen sopeutumisenkin kannalta, voisi kai todeta, ettei
turkkilaisilla ole tällä hetkellä kovin hyvät kortit kädessään.
Sunnuntaina 9. kesäkuuta kello 14 alkaen järjestetään tukimielenosoitus Turkin mielenosoittajille lähtöpaikkana Elielin aukio.
Eija Kärkkäinen, çapulcu
