Näkökulma Turkin mielenosoituksiin

Parhaillaan kiehuva Turkki on yksi niistä lukuisista maista, joissa kansalaiset eivät ole päässeet nauttimaan täysistä poliittisista ja kansalaisoikeuksista oikeastaan milloinkaan. Vaikka Turkissa on pidetty vapaita vaaleja vuodesta 1950 lähtien, maa ei ole ollut aidosti demokraattinen missään vaiheessa. Samaan aikaan kun vapaisiin vaaleihin siirryttiin, maahan kehittyi vaaleilla valitun parlamentin ja hallituksen ohelle rinnakkainen hallintajärjestelmä, jota on kutsuttu ”tasavallan vartijoiksi”. Nämä tasavallan vartijat muodostuivat armeijasta, oikeuslaitoksesta ja hallintokoneistosta. Ne pitivät viime kädessä lankoja käsissään ja vartioivat, että poliitikot tekivät niiden ideologiaan sopivaa politiikkaa. Näkyvimpiä väliintuloja olivat armeijan vallankaappaukset, joita oli vuosien 1960 ja 1997 välillä yhteensä viisi. Tasavallan vartijoiden valta kesti 2000-luvulle saakka. Vielä vuonna 2008 oli aivan hilkulla, että nykyinen valtapuolue AKP, jota vastaan tällä hetkellä protestoidaan, olisi suljettu ulos parlamentista tuomioistuimen päätöksellä  poliittisin perustein. 

2010-luvun taitteessa tapahtui kuitenkin käänne: vanhan valtaeliitin valta alkoi murtua ja Recep Tayyip Erdoganin johtama AKP sai otteen vallasta ja,  kuten viimeisen viikon aikana julkaistut kuvat ja tarinat kertovat, pitää siitä kiinni kynsin, hampain, kyynelkaasuin, kumiluodein, pippurisumuttimin ja vesitykein. Viimeisten muutaman vuoden aikana AKP:stä on tullut enenevissä määrin herkkänahkainen politiikkaansa kohdistuvaan kritiikkiin, eikä se epäröi hiljentää kriitikoitaan. Toimittajien ja tutkijoiden pidätykset ovat yleisiä, ja yhdysvaltalaisen lehdistönvapausjärjestö CPJ:n mukaan Turkissa on tällä hetkellä eniten vangittuja toimittajia maailmassa. Toimittajat ilman rajoja –järjestön lehdistönvapauslistalla Turkki on sijalla 154. Tällä hetkellä meneillään olevat mielenosoitukset eivät myöskään suinkaan ole ensimmäisiä, joita poliisi on taltuttanut kovin ottein. Oxfordin yliopistossa työskentelevä turkkilainen tutkija Kerem Öktem on arviossaan Turkin nykyhallituksen tilasta lainannut lordi Actonia: ”Valta turmelee ja täydellinen valta täydellisesti.”

Turkki on itselleni läheinen maa. Olen ollut Istanbulissa vaihto-opiskelijana ja viettänyt vaihtovuodenkin jälkeen maassa pari kesää, joten tapahtumien polttopisteessä olevat Taksimin aukio ja Gezi-puisto ovat tuttuja paikkoja. Tällä hetkellä kirjoitan gradua ilmastonmuutokseen sopeutumisesta Turkissa. Välimeren alueen on ennustettu olevan yksi alueista, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkein voimakkaimmin. Turkki on kolmen meren ympäröimä ja pahenevan kuivuuden ja aavikoitumisen lisäksi Turkin ennustetaan ilmastonmuutoksen myötä kärsivän enenevissä määrin rankkasateista, tulvista ja myrskyistä. Vuonna 2005 on tehty tutkimus, jossa on mitattu kuolleisuuden ja eri muuttujien korrelaatiota ilmastoperäisten luonnononnettomuuksien, kuten myrskyjen, kuivuuden ja tulvien, yhteydessä. Yhdestätoista eniten henkilövahinkojen kanssa korreloivasta muuttujasta neljä liittyy terveyteen, kolme koulutukseen- ja neljä demokratian toteutumiseen. Demokratia vaikuttaa maan haavoittuvuuteen luonnollisesti lukuisin eri mekanismein. Demokratian ja haavoittuvuuden suhdetta voi hahmottaa esimerkiksi kuvittelemalla, että johonkin Turkin rannikkokaupunkiin iskisi raju tulva ja julkinen valta epäonnistuisi kansalaisten suojelemisessa. Tulevista tulvista selviytymistä jatkossa ei edistäisi yhtään, mikäli julkista keskustelua julkisen vallan toimista yritettäisiin tukahduttaa, mielenosoituksia estää ja kirjoittajia hiljentää.             

Kun miettii Turkin viimeaikaisia tapahtumia ilmastonmuutokseen sopeutumisenkin kannalta, voisi kai todeta, ettei turkkilaisilla ole tällä hetkellä kovin hyvät kortit kädessään.

Sunnuntaina 9. kesäkuuta kello 14 alkaen järjestetään tukimielenosoitus Turkin mielenosoittajille   lähtöpaikkana Elielin aukio. 

Eija Kärkkäinen, çapulcu