Osallistuin Norjan Natur og Ungdomin järjestämälle Euroopan nuorten Maan ystävien (Young Friends of the Earth Europe) kesäleirille joka järjestettiin Oslossa ja Lofooteilla. Leirin teemana oli öljynporauksen vastustaminen Norjassa ja tarkemmin ottaen Lofoottien, Senjan ja Vesterålen saarilla.
Teema on kuuma peruna, sillä asiasta päätetään jälleen kerran tulevissa Norjan parlamenttivaaleissa. Suuret puolueet kannattavat öljyn poraamista ja pienet vastustavat. Väittelyssä painavat vaakakupissa niin työpaikat ja palveluiden tarjoaminen kuin öljy-yhtiöiden ja toisaalta ympäristöaktivistien uskottavuuskin. Paljon on siis pelissä
Öljyn poraaminen Lofoottien ympäristön saaristossa on ollut pitkään arvovaltakysymys sekä poraamista kannattavien ja sitä vastustavien tahojen puolelta. Ei ole täysin varmaa onko Lofooteilla edes taloudellisesti merkittäviä määriä öljyä hyödynnettäväksi. Silti öljy-yhtiöt ovat yrittäneet viedä öljynporauslauttaa saaristoon jopa salaa ilman lupia. Tämä hanke keskeytyi kun Natur og Ungdomin rohkeat aktivistit hyppäsivät mereen lautan eteen ja porauslautan siirto oli keskeytettävä. Ympäristöaktivistien puolelta arvovaltakysymyksenä on Lofoottien säilyttäminen ainoana alueena Norjassa josta ei ole porattu öljyä.
Öljynporaamisella ja öljylähteiden etsimisellä on merkittäviä ympäristövaikutuksia. Koskettavin ympäristövaikutuksista on valaiden katoaminen Norjasta. Öljyn etsintään käytetään ultraääntä tykittäviä laitteita joiden äänenvoimakkuus on tuhansia kertoja voimakkaampi kuin laivan moottorin tuottama melu. Herkkäkorvaiset valaat ovat paenneet kuulovaurioita aiheuttavaa äänisaastetta, sillä öljynetsinnän äänipommituksia tehdään tauotta yhdeksän sekunnin välein ympäri vuorokauden useiden kuukausien ajan. Kyseessä ei ole pelkkä meluhaitta, vaan mikä tahansa eläin paistuu ultraääneen osuessaan elävältä, niin voimakkaita nämä ääniaallot ovat. Äänisaaste haittaa myös valaiden kommunikointia, joka muutoin onnistuu parhaimmillaan jopa meren toiselta puolelta toiselle. Myös itse öljynporaus on äänekästä puuhaa ja stressaa valaita.
Valastutkija saapuu Bellonan ympäristöaktivistilaivalle. |
Tapasin matkalla valastutkijan joka kertoi valaiden karuista kohtaloista Norjassa. Norjassa pyydystetään vieläkin valaita ruoaksi, ja valaanlihaa pidetään jonkinlaisena perinneruokana. Valaiden pyydystäjät ottavat eläimistä vain fileet ja jättävät lähes kokonaiset valaiden raadot mereen ajelehtimaan. Meressä voi törmätä valtaviin valaanraatoihin. Valaat ovat hyvin tietoisia eläimiä, joilla on jokaisella oma kutsumavihellys eli nimi, ja niiden kielessä on useita murteita. Harmillisesti Natur og Ungdom ei vastusta valaiden pyytämistä. Päin vastoin, he tarjosivat siellä valasta hampurilaisen välissä kansanjuhlan yhteydessä meidän kansainvälisten vieraiden järkytykseksi.
Ympäristöhaitat eivät jää valaisiin. Arktisessa jäisessä ympäristössä öljyvahingot tuottavat korvaamattomia haittoja ekosysteemille. Tällä hetkellä ei ole olemassa mitään todellista tapaa puhdistaa öljyvuotoja, mikäli sellainen sattuu jäisellä aluella. Teoreettisesti öljyvuoto voidaan puhdistaa siirtämällä kaikki öljyn saastuttama jää talteen, mutta jään kuljettaminen merestä suuressa määrin kauas pois on enemmänkin scifiä kuin todellisuutta. Kenelläkään ei taida olla edes resursseja tehdä tätä. Omat ongelmansa on vielä siinä, minne valtava saastunut jäävuori sitten kasattaisiin ja mitä sillä tehtäisiin.
Norjalaisen Maan ystävän tiipii mäen huipulla. Taustalla vuoret kohoavat pilvien yläpuolelle. |
Päätös öljyn poraamisesta ei ole vain taloudellinen ja ekologinen kysymys, vaan se on hyvin suurelta osin myös työvoimapoliittinen ja sosiaalinen ongelma. Paikalliset kuntapäättäjät kannattavat pääosin öljynporausta, koska se tietäisi lisätuloja kuntien kassoihin. Kannattajat myös uskovat öljyteollisuuden luovan uusia työpaikkoja ja väittävät ettei se haittaa kalastusta joka on merkittävin tulonlähde alueella. Vastustajat taas nostavat esille, että öljynporauksen työvoimana on korkeasti koulutettuja ulkomaalaisia ja Etelä-Norjalaisia, eikä suinkaan paikallisia. Öljyteollisuus myös tuhoaisi mahdollisuudet paikalliseen kalastuselinkeinoon ja jo pelkkä öljynetsintä karkottaa kalakannat. Päättäjät ovat ostaneet kehnon saaliin saaneet kalastajat hiljaiseksi. Työvoimapoliittisesti siis väitetään, että toisaalta öljynporaus loisi uutta työn kysyntää, ja toisaalta taas jättäisi pohjoisen asukkaat työttömiksi heidän menetettyään elinkeinonsa. Niinpä paikalliset asukkaat vastustavat öljyteollisuutta.
Lofoottien tulevaisuudessa on vastakkain kaksi elämäntapaa. Toisessa elämäntavassa Lofootit säilytetään luonnontilaisena perinteisenä kalastukseen ja turismiin keskittyvänä alueena ja toisessa elämäntavassa aluetta käytetään hyväksi raaka-aineen tuotantoon taloudellisten etujen saamiseksi. Toisella puolella ovat ympäristöaktivistit, paikalliset asukkaat ja kalastajat; toisella puolella hyvinvointipalveluiden rahoituksesta huolehtivat sosialidemokraattiset pormestarit ja yritysmaailman etuja ajavat oikeistopuolueet. Asetelma on vaikea.
Näkymä vuoren korkeuksista Lofoottien saaristoon. |
Norjan vaalien tuloksella voi olla ratkaiseva merkitys Lofoottien tulevaisuuden kannalta. Kysymys on niin merkittävä, että jopa Euronews ja Ruotsin yleisradio tulivat paikan päälle tekemään tv-reportaasia leiristä. Tapahtumasta oli myös kymmenittäin lehtihaastatteluita ja uutisia norjalaisessa mediassa.
Leiri antoi loistavan ja monipuolisen kuvan Lofooteista. Paikanpäällä oli muun muassa mahdollista harjoitella öljyntorjuntaa ja öljylautan kulun estämistä mereen hyppäämällä sekä perehtyä valaisiin ja arktisen alueen erityispiirteisiin luonnonsuojelun kannalta. Leirille kutsutut nigerialaiset Maan ystävät valottivat öljynteollisuuden Nigeriassa aiheuttamia valtavia ympäristötuhoja ja Kanadan alkuperäiskansaan kuuluvat esittelivät omaa perintöään. Kanadan ja Venäjän ympäristöaktivisteja oli myös kutsuttu paikalle puhumaan maidensa tilanteesta ja me Arktisen neuvoston jäsenvaltioihin kuuluvat nuoret kokoonnuimme miettimään, mitä neuvostolle voisi tehdä, sillä se näyttäytyy monille lähinnä teollisuuden etuja ajavana elimenä.
Maan ystävät harjoittelemassa kansalaistottelemattomuutta: miten hypätään mereen öljynporauksen estämiseksi. |
Leiri ei ollut vain asiapitoinen, vaan ehdittiinpä viikon aikana käydä jääkylmässä meressä keskiyön kuutamouinnilla, vaellella vuorten huipuilla ja maalata mielenosoituksia varten banderolleja. Leirillä tutustui moniin Maan ystäviin ympäri maailman aina Koreaa ja Tadzikistania myöten.
Lofoottien uskomattoman kaunis ja ainutlaatuinen luonto tarjosi kauniit puitteet hauraan arktiksen suojeluun. Merellä seilatessa ja ikiaikaisten vuorten kohotessa merestä pystysuoraan pilvien yläpuolelle tuntui siltä, että kaikella sillä, mitä teemme, on todellakin paljon merkitystä.
Jukka Liukkonen
Kirjoittaja on tulevaisuudentutkija, kuvataiteilija ja Helsingin seudun Maan ystävien hallituksen jäsen.
Hyviä pointteja, mutta asiat ovat muutamissa kohdissa hyvinkin kärjistettyjä. Esimerkkeinä mainittakoon väitteesi ultraäänen voimakkuudesta: ”Kyseessä ei ole pelkkä meluhaitta, vaan mikä tahansa eläin paistuu ultraääneen osuessaan elävältä, niin voimakkaita nämä ääniaallot ovat.” En ole aiemmin kuullut, että öljynetsinnässä käytetyt menetelmät olisivat näin tuhoisia. Melko hurjalta kuulostaa tuo termi elävältä paistuminen. Onko tähän liittyen olemassa mitään faktoja, joita voisi tarkastella?
VastaaPoistaLisäksi huomioni kiinnitti väite päättäjistä, jotka olisivat ostaneet kehnon saaliin saaneet kalastajat hiljaiseksi. On hankala kuvitella, että Norjan kaltaisessa demokraattisessa pohjoismaassa tapahtuisi tämänkaltaista laajamittaista korruptiota. Mahdollisuutta ei pidä kuitenkaan torjua suoralta kädeltä, joten on hyvä, että nostat kissan pöydälle. Oheinen artikkeli maailma.net - nettisivustolta puoltaakin väitettä.
http://maailma.net/artikkelit/norjan_valtion_oljyyhtio_sanoutui_irti_korruptiolaista
Vaikka tarkastelunäkökulmani tekstiäsi kohtaan oli melko kriittinen kärjistetyn kirjoitustapasi vuoksi, olen suurimmalta osin kanssasi samalla kannalla: Lofoottien ainutlaatuinen luonto on todellakin säilyttämisen arvoinen, eikä raha saa olla ainoana motiivina päätöksenteossa.