Mitä Maan ystävyys tarkoittaa eri puolilla maailmaa?

Yksi asia, jota olen tässä työharjoitteluni aikana kartoittanut, on maailman Maan ystävien pääteemat ja painotusalat. Aihe kumpuaa paitsi viime toukokuun väentapaamisen visiointisessiosta (mitä maan ystävyys tarkoittaa), myös henkilökohtaisista mietinnöistäni. Oma kiinnostukseni Maan ystäviin heräsi lukiessani Suomen MY:n nettisivuja, joilla sanotaan muun muassa seuraavasti:

Our mission is to create a more just, equal and ecologically sustainable world. We want more local economies; to nurture the earth's ecological, cultural and ethnic diversity; to act against militaristic structures; to halt and reverse environmental degradation; and to promote human and animal rights.

Maan ystäville maailma on kokonaisuus, jossa erilaiset ongelmat nivoutuvat toisiinsa. Siksi Maan ystävät toimii ympäristönsuojelun, yhteiskunnallisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, ihmisoikeuksien sekä rauhan ja demokratian edistämisen puolesta.

Olin nimenomaan etsinyt järjestöä, jolla olisi holistinen maailmankuva ja ymmärrys ongelmien yhteyksistä: että taloudellisia, poliittisia ja yhteiskunnallisia rakenteita ei voi erottaa "ympäristöstä" ja hyvin todellisista globaaleista ongelmista. Tämän näkemyksen myötä minua kiinnosti myös tietää, että kuvastavatko maailman Maan ystävien teemat ja kampanjat vastaavaa käsitystä; ovatko heidän teemat ja kampanjat luonteeltaan monipuolisia.

Ja tämä kiinnostus vei siis tähän käsillä olevaan pieneen katsaukseen. Olen käytännössä selannut kaikkien maakohtaisten Maan ystävien (sekä myös kansainvälisen ja eurooppalaisen kattojärjestön, FOEI:n ja FOEE:n) nettisivuja ja poiminut niiden perusteella jokaisen järjestön pääteemoja. Kaikilla 74 järjestöllä ei ole omia sivuja (esim. moni Latinalaisessa Amerikassa), jotkut sivut ovat erittäin suppeita (esim. Kanada) ja joidenkin kohdalla tuli ylitsepääsemättömiä kieliongelmia (esim. Slovakian kaksi järjestöä), joten kyseessä ei ole aivan täysin vesitiivis ja kattava aineisto. Kaikki maantieteelliset alueet ovat kuitenkin sen verran hyvin edustettuina (Euroopasta 30/31, Latinalaisesta Amerikasta ja Karibialta 10/14, Pohjois-Amerikasta 2/2, Afrikasta 12/14 sekä Aasiasta ja Oseaniasta 9/13, eli kaiken kaikkiaan 63/74 = 85 %), että niistä voi tehdä jotain yleistyksiä. Tietenkään nettisivut eivät varmasti monen kohdalla kata koko toiminnan kirjoa ja nykytilaa ja siksi niin sanottuihin "tuloksiin" voi suhtautua terveellisellä varauksella. Myöskin tekemäni kategorisoinnit ovat aika laajoja (perustuvat suurelta osin monien järjestöjen omiin kategorisointeihin) ja niiden sisälle laitetut asiat niin moniselitteisiä, että ne sopisivat useaan kategoriaan yhtäaikaa. MUTTA kaikista puutteista huolimatta toivon, että tästä on jollekin muullekin jotain iloa. 

Tässä siis muutamia keskeisiä tutkimusmatkan "tuloksia" (täältä löytyy myös tarkemmat maakohtaiset muistiinpanot):

Kaiken kaikkiaan maan ystävyyden merkitys voidaan nähdä olevan monin paikoin aika kirjaimellinen; 

• luonto ja luonnonresurssit (teemana 93 prosentilla järjestöistä - sisältää alateemoja, kuten biodiversiteetti, metsät, vesi, kaivostoiminta, jätteet, jne), 
• ilmasto ja energia (86 prosenttia maakohtaisista järjestöistä) sekä 
• ruoka ja maatalous (67 prosenttia järjestöistä) ovat selkeästi suurimmat toiminnan alueet. 

Seuraavaksi yleisin aihepiiri on erilaisten alistussuhteessa olevien / valtavähemmistöjen oikeudet (44 prosenttia järjestöistä - alateemoina ympäristöoikeudenmukaisuus, ilmastopakolaisuus, alkuperäiskansat, kehitysmaat, vesi ihmisoikeutena, patojen vaikutukset ihmisiin, jne).

Talous (35 prosenttia - esim. taloudellinen oikeudenmukaisuus, pankkien sääntely, monikansalliset yritykset, julkinen talous, kansainvälisten rahoitusinstituutioiden reformi, solidaarisuustalous, kauppa- ja sijoitustoiminta, jne), kansalaisten osallistaminen ja koulutus/kasvatus (33 prosenttia) sekä terveys ja teknologia (30 prosenttia - esim. geenimuuntelu, nanoteknologia) muodostavat pienemmän, mutta yhä näkyvän toimialueen. Viimeisenä tulevat yksilöllinen ja yhteiskunnallinen muutos (21 prosenttia järjestöistä - teemoina esim. downshiftaus, paikallisuus, jokapäiväinen elämä, taitotyöpajat, jne), ydinvoima (19 prosenttia) sekä militarismi ja rauha (8 prosenttia - mm. ydinaseet, ympäristökonfliktit, jne). 

Jos teemoja ja kampanjoita jaotellaan maantieteellisten aluekokonaisuuksien mukaan, on selvää, että Euroopassa ilmasto- ja energia-asiat ovat yleisimmät toiminnan aihealueet (100 prosenttia järjestöistä), näiden jälkeen luonto ja luonnonresurssit (93 prosenttia järjestöistä), ruoka ja maatalous (70 prosenttia järjestöistä), terveys ja teknologia (43 prosenttia järjestöistä), talous (40 prosenttia järjestöistä), osallistaminen ja kasvatus (40 prosenttia järjestöistä), ja niin edelleen. Militarismin ja rauhan asiat ovat harvan järjestön konkreettisena huolenaiheena (vain 7 prosenttia järjestöistä), ainoat poikkeukset Belgiassa (Mother Earth) ja Georgiassa.  

Ilmasto ja energia (100 prosenttia järjestöistä) sekä luonto ja luonnonresurssit (myös 100 prosenttia järjestöistä) ovat yleisimpiä aiheita myös Pohjois-Amerikassa. Sen sijaan vain Yhdysvaltojen teemoina ovat ruoka ja maatalous, talous, terveys ja teknologia sekä ydinvoima. Kanada taas ajaa marginalisoitujen oikeuksia (ympäristöoikeudenmukaisuus). Osallistaminen / kasvatus, yksilöllinen ja yhteiskunnallinen muutos sekä militarismin ja rauhan asiat sen sijaan näyttävät olevan taka-alalla molemmilla (toki mm. energiaratkaisuihin kuuluu yksilölliset ja yhteiskunnalliset muutokset, mutta suorat viittaukset ihmisten käyttäytymisen ja ajattelun muutokseen vaikuttavat puuttuvan). Yksi yleinen havainto on myös se, että ydinvoima ilmenee erittäin läntisenä toiminnan aihepiirinä: Ainoastaan Belgia (Mother Earth), Bulgaria, Itävalta, Norja, Puola, Ranska, Saksa, Suomi ja Tanska Euroopassa (9/30), Yhdysvallat Pohjois-Amerikassa (1/2) sekä Australia ja Uusi-Seelanti Aasian ja Oseanian alueella (2/9) näyttävät ajavan ydinvoiman vastaisia kampanjoita - toisin sanoen sitä ei esiintynyt ollenkaan Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla, eikä myöskään Afrikassa.

Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla toiminta keskittyy ennen kaikkea luontoon ja luonnonresursseihin (100 prosenttia järjestöistä), sen jälkeen ruokaan ja maatalouteen (80 prosenttia järjestöistä), kolmantena ilmastoon ja energiaan (60 prosenttia järjestöistä), neljäntenä ihmisoikeusasioihin ja erilaisten alistussuhteessa olevien / valtavähemmistöjen oikeuksiin (50 prosenttia järjestöistä). Vähiten toimintaa on ydinvoiman saralla ja tämän jälkeen terveyden ja teknologian (20 prosenttia järjestöistä) sekä yksilöllisen ja yhteiskunnallisen muutoksen aihepiireissä (myös 20 prosenttia järjestöistä). 

Myös Afrikassa luonto- ja luonnonresurssit näyttävät olevan yleisin toiminnan alue (92 prosenttia järjestöistä). Tämän jälkeen tulevat ilmasto ja energia (83 prosenttia järjestöistä), seuraavaksi ruoka ja maatalous (67 prosenttia järjestöistä) sekä ihmisoikeudet ja erilaisten marginalisoitujen oikeudet (50 prosenttia järjestöistä). Terveys ja teknologia, ydinvoima sekä militarismi / rauha näyttävät puuttuvan kokonaan, kun taas talous on esillä ainoastaan – yllätys, yllätys – Nigeriassa (teemana yritysvastuu ja luonnon hyvinvointi). Tässä kategorisoinnissa on toki haittana se, että esimerkiksi 'governance' aiheena kattaa melkein kaikki aihepiirit, mutta olen laittanut sen "osallistamisen" alle...    

Viimein Aasiassa ja Oseaniassa (jotka on laitettu yhteen lähinnä FOEI:n kategorisoinnin mukaisesti, vaikka etenkin Australia ja Uusi-Seelanti sopisivat ehkä paremmin samaan ryhmään Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa) yleisin toiminnan alue on jälleen luonto ja luonnonresurssit (100 prosenttia järjestöistä). Muut tulevat huomattavasti perässä: ensin ilmasto ja energia (67 prosenttia järjestöistä) sekä marginalisoidut ja ihmisoikeudet (myös 67 prosenttia järjestöistä), joiden jälkeen ruoka ja maatalous (44 prosenttia järjestöistä) sekä talous (44 prosenttia järjestöistä). Militarismin ja rauhan asiat ovat sen sijaan muita maanosia yleisemmät (22 prosenttia järjestöistä) Indonesian ja Palestiinan kampanjoiden vuoksi.

Mitä tulee kotimaahamme (MY:n nettisivuilla olevien kampanjoiden ja aihepiirien perusteella), Suomen Maan ystävät näyttäytyy monipuolisena järjestönä, joka toimii ainakin seuraavilla aloilla: ilmasto ja energia; ruoka ja maatalous; luonto ja luonnonresurssit; alkuperäiskansat, kehitysmaat ja ihmisoikeudet, ydinvoima, yksilöllinen ja yhteiskunnallinen muutos sekä ihmisten osallistaminen / kasvatus. Suomen MY poikkeaa monista muista sillä, että ennen kaikkea talousasiat ja militaristiset huolenaiheet eivät näytä olevan edustettuina kampanjoissa (poikkeuksena TTIP). Juuri talous olisikin sellainen osa-alue, jonka tärkeyden ja näkyvyyden soisin kasvavan – kuten on jo varmasti tullut moneen kertaan selväksi. ;) 

Toivottavasti ei mennyt liian puuduttavaksi loppua kohden, pidemmät analyysit toiseen kertaan...

Hyvää viikonloppua toivottaen

Terhi

Maan ystävien harjoittelija

Miten nuorille pitäisi puhua globaaleista ongelmista?

Isäsi auto kiihdyttää ilmastonmuutosta, pihvisi tuhoaa Brasilian sademetsät, henkkamaukkapaitasi on ommeltu huonoissa oloissa... Maailma on täynnä epäkohtia, joissa olemme enemmän tai vähemmän osallisena. Ongelmat voi toki kieltää, jolloin itsellä on ehkä helpompi olla, mutta tällä menetelmällä ongelmat eivät häviä mihinkään. Maton alle lakaistuilla ongelmilla on pikemminkin taipumus vain kasvaa. Oikeastaan, jos ei varsinaisesti asu ihan tynnyrissä, tiedolta ilmastonmuutoksen tai luonnonvarojen ylikulutuksen kaltaisista aiheista on mahdotonta täysin välttyä.

Jos on millään tasolla mukana yhteiskunnassa, ei voi välttyä ajatukselta, että on myös itse välillisesti tai välittömästi mukana aiheuttamassa globaaleja ongelmia, muutoksia ja katastrofeja. Myös lapset ja nuoret altistuvat, tahallisesti tai tahattomasti, maailman uutisille ja tapahtumille, jotka eivät aina ole helppoja tai kivoja. Vastuullinen kasvattaja haluaa auttaa lasta ymmärtämään, mistä uutisoinnissa on kysymys ja ennen kaikkea ohjata tulevaisuuden aikuisia kestävän yhteiskunnan rakentamiseen. Tällöin joutuu kuitenkin väistämättä monimutkaisten kysymysten hetteikköön, jossa vaikea täysin välttyä syyllisyyden tunteilta.

Ongelmien kieltäminen olisi kasvattajalle helppo vaihtoehto: “Olet vielä niin nuori, että sinun ei tarvitse välittää asiasta.”, “Tää meidän auto päästää ilmaan vaan ruusun tuoksua.”, “Älä kysele!”, “Ei tää koske meitä.”. Mutta ongelmien lakaiseminen maton alle olisi karhunpalvelus tuleville aikuisille. Nyt lapsuuttaan ja nuoruuttaan elävät ihmiset kasvavat globalisoituvaan yhteiskuntaan, jossa on pakko ymmärtää globaaleja syy-seuraus -suhteita. Lisäksi aikaisempien sukupolvien aiheuttamat, ilmastonmuutoksen kaltaiset ympäristökatastrofit eivät häviä minnekään, vaan nykylasten on pakko elää ongelmien kanssa. On meidän aikuisten tehtävä antaa lapsille ja nuorille työkaluja ymmärtämiseen.

Toisaalta pelottelu ja syyllistäminen ei sekään ole kestävä ratkaisu. Ihmisen mieli yrittää selittää asiat parhain päin, ja tarvittaessa tosiasiat voi olla helpompi kieltää, jotta oma oleminen ei käy ylivoimaiseksi. Olen tavannut yllättävän monta nuorta, joita ilmastonmuutos “ei kiinnosta” tai joille vaatetehtaiden työntekijöiden työskentelyolosuhteet on “ihan sama”. Nämä nuoret ovat varmasti ainakin jollakin tasolla tietoisia maailman ongelmista, mutta on vaikea nähdä, että he olisivat ensimmäisinä mukana rakentamassa kestävää yhteiskuntaa.

Olisi siis väärin kääriä lapset pumpuliin ja sanoa, että maailman ongelmat eivät koske heitä. Toisaalta on yhtä lailla väärin sälyttää pienille harteille vastuuta, joka ei niille kuulu. Kuinka nuorten kanssa voi sitten käsitellä globalisoituvan maailman ilmiöitä, joihin kuuluu usein epäkohtia, ympäristötuhoja ja suoranaista sortoa? Kuinka rohkaista nuoria ajattelemaan vaikeitakin asioita ilman musertavaa syyllisyyttää tai ylimielistä kaiken kieltämistä?

Globaalit ympäristöongelmat ovat äärimmäisen monimutkaisia ja niiden ratkaisut ovat aina enemmän tai vähemmän epätäydellisiä. Kasvattajan olisi tärkeä ohjata lapset ja nuoret näkemään ongelmien monimutkainen luonne ja valtasuhteet ilmiöiden takana. Esimerkiksi ilmastonmuutos on länsimaisten teollisuusyhteiskuntien hiilidioksidipäästöjen syytä. Pääsääntöisesti teollisuusmaat ovat hyötyneet tilanteesta, ja kehitysmaat kärsineet, vaikka suurin osa maapallon väestöstä asuukin kehitysmaissa. Kun kehitysmaat alkavat tavoitella länsimaiden elintasoa, kasvihuonekaasupäästöt ja siten ilmastonmuutos uhkaavat räjähtää käsiin. Onko jokaisella kiinalaisella oikeus autoon? Ilmeinen vastaus on, että maapallo ei kestä Kiinan autoistumista, mutta onko länsimaisella teollisuusyhteiskunnana kasvatilla, jolla on itsellä auto tai jopa kaksi, oikeus kieltää kiinalaiselta kulkupeliä? Ja vaikka joku yksittäinen tunnollinen kansalainen tai jopa kokonainen Tuvalun kaltainen pieni valtio olisikin halukas leikkaamaan omaa elintasoaan yhteisen hyvän nimissä, lopulta ne, joilla on eniten valtaa, saavat päättää, paljonko kasvihuonekaasuja (ja ilmastonmuutoksen aiheuttamia ongelmia) tuotetaan.  

Koko globaalien ympäristöongelmien vyyhti on äärimmäisen sekava, ja aikuistenkin on vaikea hahmottaa kaikkia syy-seuraus -suhteita, joten asioista pitää puhua lapsen ja nuoren ikätason huomioiden. Tavoitteena on luoda tila, jossa lapsi tai nuori voi pohtia, mitä mieltä on maailmasta ja tarkastella ilmiöitä omasta ja muiden näkökulmasta. Tarkoitus ei ole antaa yksinkertaisia toimintaohjeita tai kulutusvinkkejä, vaan rohkaista nuoria monipuoliseen ja kriittiseen ajatteluun.

Mutta minkälaista tällaiseen kriittiseen ajatteluun ohjaava globaalikasvatus sitten konkreettisesti on? Vastauksia tähän kysymykseen etsimme Maan ystävien Globaalia ympäristökasvatusta -hankkeessa. Yksinkertaisia tai helppoja vastauksia ei varmasti ole luvassa, kun lähdemme työstämään kysymystä opintopiireissä eri puolilla Suomea syyskuussa. Jos sinua kiinnostaa ottaa asiasta kansamme selvää, tule mukaan! Lisätietoja nettisivuilta ja allekirjoittaneelta.

Anni Kiviranta
annikiviranta@maanystavat.fi
 

Kirjoittaja on Maan ystävien Globaalia ympäristökasvatusta -hankkeen koordinaattori

Globaalit ongelmat ja niiden moninaiset syyt

Olen globaalin ympäristökasvatushankkeen parissa sekä myös eri maiden Maan ystävien teemoja ja kamppanjoita tutkiessani miettinyt paljon globaalien ongelmien syitä. Itse asiassa tein tätä myös oman graduni parissa. Oma päätelmäni on, että erilaiset syyt voidaan asettaa lähes kerroksittain toistensa päälle ja harva kuorii kaikki kerrokset päästäkseen syvemmälle ilmiöiden syihin. Tämä ilmenee hyvin esimerkiksi ilmastonmuutoksen kohdalla: melkein kaikkien maiden Maan ystävät yhdistävät (nettisivujensa perusteella) ilmastonmuutoksen ja energian (ennen kaikkea fossiilisten polttoaineiden käytön) toisiinsa, mutta hyvin harva jatkaa ajatuskulkua. Miksi käytämme niin paljon energiaa? Miksi käytämme muutenkin niin järkyttävän paljon luonnonresursseja? Miksi tuhoamme maaperän, vesistöjen puhtauden, metsät? Ja riittääkö, että siirrymme uusiutuviin energianlähteisiin ja erinäisiin tapoihin rajoittaa yritysten toimintaa? Vaikka ne ovat hyviä lääkkeitä, ne eivät poista itse sairauksia. Täytyy mennä syvemmälle. 

Törmäsin opintojeni aikana muun muassa kanadalaisen tutkijan ja professorin, Matthew Patersonin,  töihin ja etenkin hänen teoksensa Understanding Global Environmental Politics: Domination, Accumulation, Resistance (2001) iski kovaa ja syvältä. Patersonin mukaan (2001, 42–52) globaalit ympäristöongelmat juontuvat ennen kaikkea neljästä maailmanpoliittisesta valtarakenteesta: valtiojärjestelmästä, kapitalismista, tiedosta (modernista tieteellisestä ja teknokraattisesta rationaalisuudesta) ja patriarkiasta. Näistä ensimmäinen, territoriaalisesti määritelty valtiojärjestelmä, on ongelmallinen, koska se perustuu alueellisesti määriteltyyn sodankäyntiin, kilpailuun ja identiteetin rakentamiseen, markkinaehtoiseen varallisuuden haalimiseen (jolla se rahoittaa ja oikeuttaa olemassaolonsa), ympäristöongelmien vastuun siirtämiseen ja hierarkian normalisointiin myös muissa elämän osa-alueissa. 

Kapitalismi (sosiaalinen systeemi, joka perustuu lisäarvon – toisin sanoen liikevoittojen – tuottamiseen työvoiman kaupallistamisen kautta) on sen sijaan ongelmallinen, koska se perustuu talouskasvun välttämättömyyteen (muutoin edessä on talouskriisi, lama), asioiden kaupallistamiseen, voittojen maksimointiin sekä globaaliin epätasa-arvoon (ainoa keino, jolla rikkaat maat voivat siirtää vaaralliset jätteensä köyhempiin maihin ja riistää nämä luonnonresursseistaan). 

Tieto – tai tarkemmin ottaen moderni tieteellinen ja teknokraattinen rationaalisuus – taas viittaa laajalti vallitsevaan näkemykseen ihmisen ja luonnon erillisyydestä tai kaksijakoisuudesta, jonka myötä luonto nähdään useimmiten hyötytavarana, ”luonnonresursseina”. Modernit tietoihanteet tarkoittavat myös sitä, että luontoa on tutkittu pelkistävien metodien kautta, jotka eivät ota huomioon asioiden tärkeitä yhteyksiä ja keskinäisvaikutuksia. Tieteellisen ja teknokraatisen rationaalisuuden ihannointi on myös johtanut siihen, että valta päättää elinalueiden ja maiden kohtalosta on annettu paikallisyhteisöjen sijasta erinäisille (yleensä kaukaisille) eliiteille, joiden omat elämät eivät ole sidoksissa niihin. 

Viimeinen tekijä eli patriarkia viittaa ennen kaikkea modernin maskuliinisuuden ihanteisiin, kuten yksilökeskeisyyteen (individualismiin), hyödyn järkiperäiseen tavoitteluun (instrumentaaliseen rationalismiin) sekä hallintaan ja alistamiseen (dominaatioon). Yksilökeskeisyys tekee yksilövapautta rajoittavien ratkaisujen toteuttamisen äärimmäisen vaikeaksi, hyödyn järkiperäinen tavoittelu on suorassa yhteydessä luonnon näkemiseen nimenomaan luonnonresursseina (erillisenä ja arvokkaana juuri kaupallisten mahdollisuuksiensa vuoksi), ja hallinta ja alistaminen toistuvat siinä tavassa, jolla suurimmat saastuttajat (etenkin rikkaat, valkoiset, länsimaiset miehet) suojaavat itsensä ympäristöongelmilta siirtämällä niiden seuraamukset naisten, ei-länsimaisten ja etnisten vähemmistöjen harteille.     

  

Toisin sanoen, näiden neljän rakenteen (valtiojärjestelmän, kapitalismin, modernin tieteellisen järkiperäisyyden ja maskuliinisten ihanteiden) logiikat ovat syvässä ristiriidassa ympäristön hyvinvoinnin kanssa. Siksi ei riitä, että pyritään lisäämään uusiutuvia energianlähteitä tai muuttamaan lakeja ja säädöksiä, tarvitaan myös syvemmälle ulottuvaa kritiikkiä, keskustelua ja muutoksia. Miten pääsemme pois yksilökeskeisestä, materialistisesta ja ihmiskeskeisestä ajattelusta ja kohti yhteisen hyvän kulttuuria, jossa ihminen on harmoninen osa luontoa ja maapallon hyvinvointia? Pois energiahullusta, markkinoihin, maailmankauppaan ja kasvutalouteen perustuvasta talousjärjestelmästä ja kohti paikallista, demokraattista, osuuskuntiin perustuvaa taloutta, jossa toiminnan keskeinen motiivi ei ole voitto vaan laajempi hyvinvointi? Tutkivan ja toiminnallisen oppimisen nimissä en esitä omia vastauksiani (vielä), tässä vaiheessa toivon vain, että yhä useampi kysyy vastaavia kysymyksiä ja yrittää löytää niihin sopivia vastauksia.

Terhi Runnalls

Maan ystävien harjoittelija

Miksi nuorille pitäisi puhua globaaleista ongelmista?

Olin nuorena sellainen maailmantuskaa poteva teini. Tajusin, että maailman luonnonvaroja haaskataan ja kurjuus kehitysmaissa lisääntyy samalla kun ihmiset läntisissä teollisuusmaissa eivät tee mitään. Teini-ikäisen musta-valkoisuudella ajattelin, että ihminen on paha ja kaikki, mitä lajina teemme on väärin ja jotenkin rikkoo luontoa vastaan. Ryhdyin kasvissyöjäksi, lakkasin ostamasta uusia vaatteita ja haaveilin omavaraisesta elämäntavasta.

Vaikka paneuduin maapallon pelastamiseen koko teini-ikäisen sielullani, kiinnitin huomiota vain niihin asioihin, joihin tunsin voivani vaikuttaa. Näin jälkikäteen voi sanoa, että en saanut aikaan kovin suurta muutosta edes lähiympäristössäni, saati yhteiskunnallisella tai globaalilla tasolla. Lähinnä leimaannuin omassa lähipiirissäni jonkinlaiseksi poikkeusyksilöksi: omat valintani olivat jokseenkin omia henkilökohtaisia valintojani, joilla yleensä lähinnä vaikeutin omaa ja toisinaan myös muiden elämää.

Miksi en sitten tehnyt mitään sellaista, jolla olisi ollut oikeasti yhteiskunnallista vaikutusta? Miksi en yrittänyt vaikuttaa poliittisiin päättäjiin, suuryritysten johtajiin tai edes mobilisoinut kotikunnassani mitään näyttävää?

Näin jälkikäteen ajatellen kyse oli paljon siitä, että minulla ei ollut käsitystä siitä, että asioihin voi vaikuttaa. Nuorikin voi osallistua yhteiskunnallisesti, mutta jos ympäristössä ei ole vaikuttamisen mallia, täytyy olla todella fiksu, rohkea ja oma-aloitteinen löytääkseen vaikuttamisen kanavat.   

Maan ystävien globaalikasvatushankkeen tavoite on ohjata nuoria tiedostamaan globaalien ilmiöiden monimutkainen luonne ja eri toimijoiden roolit siinä: Olemme kaikki osa ongelmaa, mutta toisaalta osa ratkaisua. Nuorten on tärkeää hahmottaa globaalien ongelmien mittakaava ja toisaalta omat vaikutusmahdollisuutensa. Olisi väärin väittää, että yksittäinen nuori tai edes koululuokka voisi poistaa maailmasta vääryydet, mutta suuret yhteiskunnalliset muutokset syntyvät yksittäisten toimijoiden panosten summana, mistä nuortenkin on hyvä olla tietoisia. Ketään ei voi tietenkään pakottaa vaikuttamaan, mutta kaikille pitäisi antaa siihen mahdollisuus.

 

Anni Kiviranta
 

Kirjoittaja on Maan ystävien Globaalia ympäristökasvatusta -hankkeen koordinaattori
 

Jos haluat tietää lisää Maan ystävien globaalikasvatustoiminnasta, ota ihmeessä yhteyttä: annikiviranta@maanystavat.fi

Maan ystävät ja Israelin ja Palestiinan välinen konflikti

Tämä viikko lähti alkuun sillä, että eräs pitkäaikainen Maan ystävä ehdotti Tampereen Maan ystävien (eli Mytyn) osallistumista Israelin vastaisen mielenosoituksen järjestämiseen Tampereella. Kyseessä on siis tulevan perjantain (15.8.2014) "Näpit irti Gazasta! -mielenosoitus @Tampere". Tapahtumalla "osoitetaan tukea hyökkäyksen uhreille ja vastustetaan Gazan saartoa, Gazan ja Länsirannan miehitystä, Israelin apartheidia sekä vaaditaan loppua Suomen ja Israelin välisille asekaupoille". Tämä osui sinänsä hyvin sopivaan aikaan, koska minulla oli muutenkin aikomuksena kirjoittaa aiheesta muutama sana. 

Ihan ensiksi kuitenkin yksi tunnustus: vaikka tuomitsen täysin Israelin nykyiset "sotatoimet" (lainausmerkeissä siksi, että on hyvin kyseenalaista puhua sodasta, kun toinen osapuoli on niin ylivoimainen ja aiheuttaa lähes kaikki kuolonuhrit), minulla on myös joitain sympatioita israelilaisia kohtaan. Nämä johtuvat lähinnä monista israelilaisista reppureissaajakavereista, joita on omilla matkoilla tullut aikoinaan mukaan, sekä henkilökohtaisesta mielenkiinnosta Israelin kibbutseja kohtaan. 

Mutta itse asiaan. Tietooni tuli hiljattain, että Israelin ja Palestiinan (tai useimmiten tarkemmin ottaen Israelin ja Hamasin) välinen konflikti on kaikessa poliittisuudessaan relevantti Maan ystäville myös koko kansainvälisen verkoston sisäisten asioiden takia. Aiheesta on nimittäin tullut hiljattain vääntöä muutamasta eri suunnasta. Muun muassa viime toukokuussa Palestiinan Maan ystävät (PENGON) lähetti vetoomuksen, jossa he pyysivät ympäristöjärjestöjä ympäri maailman välttämään yhteistyötä Lähi-idän Maan ystävien (FoEME) kanssa. Perusteluna oli, että FoEME (jossa on mukana israelilaisia, palestiinalaisia ja jordanialaisia) pyrkii näennäisellä epäpoliittisuudellaan normalisoimaan nykyisen, palestiinalaisten kannalta sietämättömän tilanteen alueella. FoEME:n vastaus oli, että kyseessä ovat vääristellyt ja kontekstista erotetut väitteet ilman perää; päinvastoin he ovat toistuvasti ottaneet kantaa palestiinalaisten puolesta. Kesäkuussa sen sijaan Italian Maan ystävät syyttivät Maan ystävien kansainvälistä kattojärjestöä  (Friends of the Earth International, FoEI) anti-semitismistä, mutta FoEI:n hallitus tietenkin kielsi syytteet ja huomautti tällaisen puheen vahingoittavuudesta laajemmin. Viimeisin (tietämäni) virallinen kanta on, että FoEI tuomitsee Israelin toimet Gazassa ja vaatii välitöntä loppua Israelin tuottamalle verilöylylle. Vaikka tällaiset sisäiset tappelut ovat valitettavia, ne ovat toisaalta myös hyvin ymmärrettäviä. Kyse on monille kirjaimellisesti elämästä ja kuolemasta, oikeudenmukaisuudesta, ihmisoikeuksista. Mutta onko asia niin yksinkertainen, että se on vain yhdestä toimijasta (Israelista) kiinni? Tuskin.

Ja tästä pääsemmekin takaisin alkuun ja mielenosoitusten tarkoituksiin. Ketä ja mitä meidän tulisi mielenosoituksilla vastustaa? Israelin tämänhetkistä joukkomurhaa palestiinalaisalueilla? Ehdottomasti! Gazan saartoa sekä Gazan ja Länsirannan miehitystä (muistaen kuitenkin Israelin kokemukset vuosilta 1948, 1967, 1973 ja vuodesta 1987 oikeastaan nykypäivään)? Kyllä. Israelin asekauppoja? Kyllä. Entä Hamasin toimintaa? Ehdottomasti. Hamasin olemassaolon tarkoitus on Israelin tuhoaminen ja sen valmius terroristihyökkäyksiin ja siviilikuolemiin rajan molemmin puolin lukitsee Gazan konfliktiin Israelin kanssa. Toisaalta Israelin ylläpitämä Gazan saarto (ja sen tuomat taloudelliset ym. vaikeudet) aiheuttaa otolliset olosuhteet ääriryhmien suosiolle. Tilanne on monin puolin mahdoton, mutta se ei ole vain ja ainoastaan yhdestä toimijasta kiinni. Siksi voisi olla tarpeen (myös laajempaa Maan ystävien verkostoa ajatellen), että mielenosoitukset eivät olisi yksiselitteisesti Israelia vastaan vaan myös laajemmin sitä kaikkea alueella tuotettua väkivaltaa, alistamista ja toisen tuhoamista vastaan, myös Hamasin osalta. Vai mitä? 

Terhi Runnalls

Maan ystävien harjoittelija

Länsi-Afrikan "TTIP" ja talouskasvun harha

Ranskan Maan ystävien kautta tuli hiljattain tietoon, että 16 Länsi–Afrikan maata ovat hyväksyneet ehdotelman talouskumppanuussopimuksesta (Economic Partnership Agreement (EPA)) EU:n kanssa. 

Euroopan komission mukaan Länsi-Afrikka hyötyy sopimuksesta, koska sopimus lisää vientiä, investointeja ja "tuotannollista kapasiteettia" (toisin sanoen: vähemmän tuotantoa omaan käyttöön ja enemmän ulkomaisia omistajia, tehotuotantoa ja monokulttuuria) ja täten parantaa työllisyyttä (tai sitten päinvastoin). EPA–sopimus myös tukee "välttämättömiä uudistuksia" ja edistää taloudellista ja sosiaalista "kehitystä" (suuntaan, jossa globaali talous määrää ihmisten tulevaisuuden). EU sen sijaan hyötyy komission mukaan sopimuksesta, koska se avaa uusia yritystoimintamahdollisuuksia ja lisää eurooppalaisten sijoittajien "laillista varmuutta" toimia alueella (lue: erinäisten 'luonnonresurssien' hyödyntämistä kaupallisiin tarkoituksiin ilman merkittäviä esteitä). Komissio kehtaa myös puhua "globalisaation tarjoamien mahdollisuuksien jakamisesta" ja "hyveellisen kasvun ringin" luomisesta, vaikka tilanteessa ja kyseisessä sopimuksessa ei selkeästi ole mitään hyveellistä. 

Nähdäkseni kyseinen sopimus, kuten myös lukemattomat muut sen kaltaiset, perustuvat samaan pakkomielteeseen ja harhaan: että talouskasvu on kaiken hyvinvoinnin perusta. Miten on mahdollista, että kukaan ei kyseenalaista sitä niin sanotun virallisen (puolue)politiikan piirissä? Vaikka  minulla ei ole muutenkaan suuri usko puoluepolitiikkaan tai valtioiden väliseen politiikkaan, on silti äärimmäisen turhauttavaa nähdä, että joka ikinen puolue Suomessakin toitottaa samaa kasvuideologiaa. Toiset haluavat leikata kasvun nimissä, toiset elvyttää, mutta silti molemmat seuraavat samaa logiikkaa: kasvaa täytyy. Ja talouden kasvattaminen on suorassa yhteydessä erinäisiin kauppa- ja investointisopimuksiin, luonnonresurssien (metsien, veden, öljyn, kaiken) hupenemiseen, maankaappauksiin, tehotuotantoon ja maaperän tuhoutumiseen, ilmastonmuutoksen syvenemiseen, ja niin edelleen. Lista on loputon. Ennen kuin ikuisen kasvun logiikkaa (ja siihen liittyvää kulutushysteriaa) aletaan kyseenalaistamaan muuallakin kuin aktivistipiireissä, mikään (sosiaalinen, poliittinen, taloudellinen, tai ympäristöllinen huolenaihe) ei tule muuttumaan merkittävällä tavalla parempaan päin. Tämä on se yhteinen tekijä, jota ei voi sivuuttaa. (Ja siitä epäilemättä lisää myöhemmin.)

Terhi Runnalls

Maan ystävien harjoittelija

Kansainvälinen politiikka ja Maan ystävät

Lyhyt tervehdys Tampereelta! Olen kansainvälisen politiikan opiskelija Tampereen yliopistossa ja seuraavat kaksi kuukautta työharjoittelussa Maan ystävillä (tosin Tampereelta käsin). Harjoittelusta on nyt viikko takana ja työaiheita ja ideoita olisi tarpeeksi muillekin asti! Tämänhetkisenä suunnitelmana on keskittyä kolmeen osa-alueeseen: 

1) Tampereen paikallisprojektit, esimerkkeinä satokartta, paikallisjärjestöjen saaminen mukaan vetoomukseen satokasvien istuttamisesta julkisille viheralueille sekä aluillaan oleva (ja etenkin Tampereen Greenpeacen ajama) Hiilivapaa Tampere, jne;

2) Avustamista Globaalia ympäristökasvatusta -hankkeessa, esimerkiksi tuntisuunnitelmien, taustamateriaalien sekä Tampereen koulutusten tiimoilta;

3) MY:n kansainväliset asiat. Ajatuksena on kartoittaa Suomen MY:n kansainvälisiä suhteita ja kehityskohteita ja samalla hahmottaa koko Friends of the Earth -verkostoa ja sen identiteettiä ja omakuvaa. Toisaalta tähän osioon kuuluu myös erilaisten kansainvälisten projektien ja aiheiden (kuten TTIP) nykytilanteen analyysi. 


Mitä tulee kansainvälisen politiikan (joka yleensä mielletään valtioiden väliseksi toiminnaksi) ja Maan ystävien yhteensovittamiseen, monilla kanssaopiskelijoilla on ollut vaikeuksia hahmottaa yhtymäkohdat. Itse kuitenkin lähden siitä, että kansalaisjärjestöt ja -liikkeet ovat maailman muuttamisen motiiveillaan äärimmäisen poliittisia toimijoita. Globaalit kysymykset ja ongelmat eivät ole valtioiden itseoikeus, päinvastoin niiden toiminta usein aiheuttaa ja pahentaa keskeisiä ongelmia. Kansalaisjärjestöillä, kuten Maan ystävillä, on siis valtavan tärkeä rooli maailmanpolitiikan muotoutumisessa ja pyrkimyksissä luoda oikeudenmukaisempi, tasa-arvoisempi ja ekologisesti kestävä maailma. Vaikka kyseinen tehtävä tuntuu monina päivinä täysin mahdottomalta ja ihmiskunnan tuhoutuminen hyvin todennäköiseltä lopputulokselta, pakko on silti yrittää. Ehkä jonain päivänä ihmiset tajuavat, ettei kasvutalouden keisareilla ole vaatteita.

Mutta sen pidemmittä puheitta... Jos jollain tulee ajatuksia mieleen MY:n kansainvälisistä projekteista tai suhteista sisarjärjestöihin (tai mistä vain, jonka haluaa jakaa), rohkeasti mailia osoitteeseen terhi.runnalls@maanystavat.fi! 

Terhi Runnalls
Maan ystävien harjoittelija