Tästä tulee hyvä vuosi

Tietynlainen optimismi lienee välttämätöntä, jos yrittää mahduttaa ihmiskunnan toimintaa takaisin planeettamme ekologisen kantokyvyn rajoihin, ja vieläpä oikeudenmukaisella tavalla. Operaatio täytyy ensinnäkin nähdä ylipäänsä mahdollisena, mikä ei globaalien kriisien vaivaamassa maailmassa ole aina helppoa. Lisäksi täytyy luottaa siihen, että löydämme tähän työhön toimivia keinoja, ja että osaamme myös käyttää niitä. Jonkinlaista optimismia täytyy epäilemättä löytyä myös ihmiskuvasta:  maailmanparannukselle omistautuminen tuskin olisi mielekästä ilman uskoa ihmisten kykyyn ja ainakin herätettävissä olevaan tahtoon elää sopusoinnussa toistemme ja ympäristömme kanssa. Taidan siis olla jollakin perusteellisella tavalla optimismi, tai vaihtoehtoisesti aivan väärässä paikassa, kun löydän itseni luotsaamasta koko maan kattavaa yhteiskunnallista ympäristöjärjestöä.

Kun Maan ystävien tuore hallitus kokoontui yhdeksi tammikuiseksi viikonlopuksi Helsinkiin järjestämään rivejään, suunnittelemaan alkanutta vuotta ja aloittamaan yhteistä työtään, optimismini tuli ilmi hyvin konkreettisella tavalla. Olin toiveikkaasti luottanut siihen, että pysymme itse määrittelemässämme aikataulussa, mutta lopulta vaikka kuinka paljon asioita piti siirtää lauantailta sunnuntaille ja sunnuntailta edelleen myöhemmäksi. Yksi viikonloppu oli tietenkin kovin vähän yhdeksän uuden hallituslaisen perehdyttämiseen tähän hienoon organisaatioon, etenkin kun sunnuntaina oli hallituksen ensimmäinen kokous.

Kokouskin oli vielä pitkälti tutustumista ja tunnustelua, kun hallituksen työryhmät muodostettiin vasta sen yhteydessä, mutta saatiin siellä aikaan yksi merkittävä päätöskin: Maan ystävät aikoo tänä keväänä hakea siviilipalveluspaikan statusta. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että MY:hyn saadaan sivaria vielä tänä vuonna, mutta tietä on alettu tasoittaa, ja toivon mukaan pääsemme pian tarjoamaan taas yhdelle militarististen rakenteiden vastustajalle oikeasti mielekästä tekemistä. Vielä hienompana tosin pitäisin sitä, jos näitä rakenteita purettaisiin perusteellisemmin, ja rangaistuksenomaisesta siviilipalvelusvelvollisuudesta päästäisiin kokonaan eroon.

Optimistiset odotukseni viikonlopun suhteen yleisemmin eivät ehkä lopulta olleetkaan niin yliampuvia. Ihmiset olivat motivoituneita ja skarppeja, kysymykset ja keskustelut hyviä sekä hallitustyön starttaaminen kaiken kaikkiaan varsin sujuvaa. Ilmapiiri oli lämmin, ja tuntui siltä, että muidenkin kuin minun oli helppo olla ja osallistua. Hallituslaisten erilaiset lähtökohdat ja näkökulmat täydensivät hienosti toisiaan, ja kun asioista ei oltu yhtä mieltä, niitä puitiin yhdessä rakentavasti. Tuntui, että venyvät ja paukkuvat aikataulut olivat pieni hinta näin hyvistä ja tärkeistä keskusteluista, ja muilta osin koko viikonloppu onnistuikin oikein hyvin.

Jatkossa minun on siis lisättävä ripaus realismia kokousten ja käytännön työn suunnitteluun. Sen sijaan uskoni siihen, että tämä on järkevä tapa organisoida toimintaa paremman maailman puolesta, ja että yhdessä toimimalla voimme saavuttaa suunnilleen mitä tahansa, sai paljon vahvistusta viikonlopun aikana. Tällä porukalla ja näillä eväillä olisinkin suorastaan pessimisti, jos en näkisi edessäni hienoa vuotta Maan ystävissä ja valoisampaa huomista!

Angi Mauranen

Maan ystävien puheenjohtaja 2014