Turistina yhdistyskoulutuksessa

Hampaat peseytyvät kuin itsestään. "Olipa hyvä koulutus" on minulle ennenkokematon ajatus puoli viideltä sunnuntaiaamuna. Kertailen päivän tapahtumia kiinnittämättä huomiota partaani pitkin valuvaan hammastahnanoroon: 

Portaiden välitasanteen yläpuolelta otettu yhteiskuva oli hyvä ehdotus, mutta se hukkui Fingerpori-tulkintojen aiheuttamiin naurunremakoihin. Minä vain kuuntelin hymyillen. Takana oli pitkä päivä ja olo oli sen verran seesteinen, että valokuva tuntui merkityksettömältä. Sitä se ei kuitenkaan ollut, päätyihän se eläivöittämään tätä kirjoitustakin.

Aiheuttiko fasilitointikoulutus tuon mielihyvän ja sisäisen rauhan tunteen? Vai olivatko syyllisiä muut koulutettavat? Vastaus on varmaan monien tekijöiden summa, mutta taloudenhallinta ainakin houkutteli minua ainoastaan koskettelemaan kosketusnäyttöä. Tai sitten se oli liiallinen kahvinjuonti mikä sai tuojottelemaan Pauligin huvilan kaiverrettuja puurakenteita. En muista, se oli sekavaa aikaa. Varpaita paleli. Taseet tulevat herättämään hämmästystä jatkossakin.

                      Tasekirjojen tutkiskelua. Kuvat Eeva Kemppainen.

Tilaisuuden loputtua laitoin koristeltuja tuoleja järjestykseen koska en halunnut tiskata. Kuinka selittäisin muille osallistujille ettei naamallani ollut tarkotushakuinen kestohymy, minulla oli oikeasti hauskaa. (No blogikirjoituksella tietysti)

Voisi tuntea toisin kun herää puoli seitsemältä lauantaiaamuna ja tarpoo reikäsissä kengissä, villasukat märkinä auraamattomia teitä pitkin pilkkomaan paprikaa, siivuttamaan tofua. Tekisikö tarjoilulautaselle kasan, keon vai röykkiön? Näitä asioita pohtiessani olivat muut jo ahertaneet ruuat valmiiksi ja kantaneet ne saliin. Minä keräilin paprikansiemeniä yksi kerrallaan pöydältä. Skootterin täysillä on eri asia kuin formulan täysillä ja minä olen vain hitaasti heräävä jalankulkija.

Kahdeksan tuntia aamupalan jälkeen olin unohtanut palelevat varpaani ja kellon. Puhun nyt siitä ajannäyttäjästä, en niistä kilkuttimista(Tingsha symbaalit) joita Lari Karreinen käytti koulutettavien hiljentämiseksi. Meininki sai minut aika ajoin niin vakuuttuneeksi, että aloin epäilemään huijausta. Sen on pakko olla joku Sarasvuo. Mutta onneksi se ei ollut.

Se mitä olen kokoajan yrittänyt tässä sanoa on, että Maan ystävät, Luontoliitto ja Eettisen kaupan puolesta ry. onnistuivat järjestämään hallituksilleen tilaisuuden jossa koin oppivani. Sitä toivoinkin.

Järjestäjiä ja kouluttajia kiittäen,

Lauri Takatalo