Toissa yönä matkasin takaisin kotiin Hanhikivenniemeltä Pyhäjoelta. Olin viisi päivää leirillä, jossa monet ovat olleet useita viikkoja, kuukausiakin. Bussin ikkunasta auringonlaskua katsellessani mietin sekä Fennovoiman hankkeen että aktivistien motiiveja ja julkisuuskuvaa. Mediassa monet julkaisevat uutisiaan sävyllä, jotka saattavat vahvistaa erittäin kriittisiä mielikuvia aktivistien toiminnasta.
Valtaosa leirillä tapaamistani ihmisistä oli mulle uusia kasvoja, muutamat taas etäisesti tuttuja vuosien takaa. Leiriläiset ovat perehtyneet hankkeeseen syväluotaavasti. Jokainen on muodostanut kantansa faktoille, ja arvoille joiden pohjalta tulevaisuutta haluaa osaltaan rakentaa. Hanke on järjetön, ja maapallomme resursseja raskaasti kuluttava, jälkeen jäävästä jätteestä puhumattakaan. Rakentamalla energiapolitiikkamme ydinvoiman ja fossiilisten polttoaineiden varaan, luomme mielikuvaa, että energian kulutuksella ei ole kattoa. Jos se loppuu, niin sitä voidaan rakentaa lisää, vaikka sitten taas raskaasti ja suurien energiayhtiöiden omistamana. Sellaisessa maailmassa resurssit loppuvat, ja liian myöhään tajuamme olevamme todellinen uhka elämän jatkumiselle tällä planeetalla. Jokainen leiriläinen, myös ne, jotka tekevät suoraa toimintaa asettamalla henkensäkin alttiiksi tämän hankkeen pysäyttämiseksi, tiedostaa omalla tavallaan tämän arvovalinnan.
Hanketta on yritetty kahdeksan vuoden aikana pysäyttää sanomalla kiltisti, toimimalla lakipykälien mukaan, vetoamalla osakkaisiin, ja silti yksittäiset ihmiset ja järjestöjen vastustus ovat jyrätty usein polkemalla kritiikki maanrakoon. Maamme on demokratia, ja silti välipitämättömyys kansalaisten huolesta, ja suoranainen valehtelu kannattavuudesta loistaa hankkeen etenemisessä luontoarvoista piittaamatta. Me tarvitsemme kaikki kanavat hankkeen pysäyttämiseksi, myös suoran toiminnan. Mitä kalliimmaksi hanke tulee ennen kuin sillä on edes rakennuslupaa, sitä todennäköisempää on, että se kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Toivon siis, että kun luet uutisia hankkeesta, niin mietithän hetken, että miksi siellä on ihmiset ketjulla kiinni työkoneessa tai muutoin tekemässä haittaa. Suoran toiminnan tarkoitus ei ole vittuilla työntekijöille tai muille siihen osallisena oleville ihmisille, vaikka se sitä monesti väistämättäkin on, sen tarkoitus on olla tärkeä osa hankkeen pysäyttämisessä, kun muut keinot eivät ole olleet tarpeeksi tehokkaita.
Siellä on ihmisiä paneutumassa asiaan ympärivuorokautisesti, koska he eivät näe enää muuta vaihtoehtoa. Heitä, ja hankkeen kaatumista, voi tukea monella tapaa, pyydän siis arvomaailmani kanssa kohtaava lukijani, osoitathan tukesi jollain tapaa: Viestitä Fennovoiman osakkaille, lahjoita rahaa leiriläisille, Hyökyaalto-verkostolle, Pro Hanhikivelle, Maan ystäville tai muille hanketta näkyvästi vastustaville järjestöille, kirjoita mielipidepalstalle, järjestä mielenosoitus, tee performanssi, lähde leirille, tapoja on monia, keksi omasi. Kriittiset hetket ovat käsillä, joten nyt jos koskaan kannattaa pyrkiä vaikuttamaan.
Teksti ja kuvat: Pirjo Apell
Lisätietoa ja kuvia Pyhäjoella 8. - 21.6. järjestetystä Parempaa virtaa -leiristä löytyy osoitteesta
http://parempaavirtaa.com/
