Bulgariasta kajahtaa, osa 2: Luonto puhuu

Eteläisessä Bulgariassa, yli kilometrin korkeudella merenpinnasta, paikassa, jossa korvat saattavat mennä lukkoon, on järvi nimeltä Beglika. Sitä ympäröivät Rodopivuoret, jotka ulottuvat Kreikkaan asti. Paikallisilmastossa vaikuttavat tuulet sekä pohjoisesta että välimerellisestä lämpimämmästä ilmastosta. Paikka on hieno monestakin syystä, yksi syy on se, että siellä on kansallispuisto. 

Näissä maisemissa, tarkemmin luoteisessa osassa vuoria, Batakissa, järjestettiin Euroopan Nuorten Maan ystävien kesäleiri elokuussa 2014. Luonto leirialueellamme Forest Center Chatumassa oli huippujen ympäröimä, ja kuusien sekä mäntyjen peittämä. Tuttuina havupuulajeina mm. Picea abies.

Vuorilla samoillessa ryhmämme kanssa ihastelimme luontoa ajan kanssa. Polulla oli sieniä, orakkaita jne. Suomalainen maan ystävä huomasi tuon, koska Suomihan on paikka, jossa sienestys on tunnettu harraste ja asia, jonka helposti omimme. Ei siis näin ollen muiden maiden retkeilyssä osana (huomasin olevani ihan väärässä). 

Vehreydestä voi tehdä myös taidetta. Maataidetyöpajan tuotoksia.

Hieman samoillessa sekä bulgarialaisten, suomalaisten sekä mm. alankomaalaisten kanssa opin ymmärtämään, että monella seudulla lajit ovat suunnilleen samoja. Ajatusmaailma, jossa kuvittelin, että vain Suomessa kasvaa kantarelleja ja herkkutatteja, mureni. Tuttuja olivat monetkin ruokasienet myös muualla Euroopassa

Myös vuoriston kasvillisuus oli tuttua. Oli metsämaitikkaa, särmäkuismaa, mustikkaa, vadelmaa sekä erilaisia niityllä kasvavia lajeja.

Kuten myös rakkaassa kotimaassamme Suomessa, paikallinen Maan ystävien toveri sanoi, että kannattaa laittaa tikku muurahaispesään: ”se maistuu sen jälkeen hieman kirpeälle ja on makoisaa”. Hymyilytti omat lapsuuden muistot.

Takasin palatessamme metsäretkeltämme huomasin maassa jotain erilaista kuin Suomessa: kallioperässä oli vaaleanpunaista, ja se kiviaines nousi maan uumenista särmikkäinä ja kimaltavina. Kysyin luennoitsijaltamme geologista taustaa, ja hän kertoi värikkäiden kivien olevan kvartsia, ruusukvartsia. 

Maa saattaa olla erilainen erilaisissa habitaateissa, mutta se on yhtäkaikki meidän kaikkien maa, varsinkin niiden, jotka yöllä märissä teltoissa kuulivat, kuinka maa oli osa heitä.



Heli
Jyväskylän Maan ystävistä