Mitä EU:n ja Yhdysvaltojen välisille TTIP-sopimusneuvotteluille ja niiden vastarinnalle kuuluu?

Maan ystävien blogista löytyy viime vuoden joulukuulta kahdeksan suomalaisen kansalaisjärjestön laatima ja allekirjoittama julkilausuma, joka kritisoi EU:n ja Yhdysvaltojen välisiä TTIP-sopimusneuvotteluja. Tämä Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuussopimus oli myös Maan ystävien puheenjohtajan blogikirjoituksen aiheena muutama kuukausi sitten. Molemmat painottivat neuvottelujen epädemokraattista luonnetta ja sopimuksen mahdollisia tuhoisia seurauksia muun muassa ympäristön, ihmisoikeuksien ja terveyden saralla (puhumattakaan ruokaturvallisuudesta!).  

Kaiken (äärimmäisen aiheellisen!!) kritiikin keskeltä kerrataanpa vielä kerran, miksi neuvotteluja käydään? Mikä niiden tilanne on? Ja mitä kansalaisvastarinnalle kuuluu? 

Euroopan komissio, aina niin uskollinen uusliberalismin tukipilari, kertoo koko sopimuksen tarkoituksen olevan (yllätys, yllätys) talouskasvu ja työllisyyden lisääminen. "Itsenäisten tutkijoiden" (tuskin, kun lukemattomat finanssialan jättiläiset kuuluvat tutkijoiden tukijoihin) tekemien tutkimusten mukaan EU, US ja käytännössä koko maailma hyötyisi sopimuksesta miljardien arvosta. Vielä tarkemmin ottaen komissio esittää, että "keskiverto eurooppalainen kotitalous" hyötyisi 545 euroa joka vuosi. Kysymys kuuluukin, uskooko tuota KUKAAN? Oikeasti?

Komission ajatusmaailma perustuu useaan erittäin kyseenalaiseen olettamukseen. Ensinnäkin, koko maailmankuva perustuu (jälleen kerran) siihen olettamukseen, että talouskasvu on välttämätön osa hyvinvointia (vaikka esimerkiksi degrowth-tutkijat esittävät jatkuvasti vaihtoehtoja) ja siten se on paitsi toivottavaa, myös mahdollista, vaikka kulutus onkin jo nykyisellään täysin kestämättömällä tasolla. Toiseksi ajattelun perustalla on olettamus, että monikansallisten yritysten ja näiden osakkeenomistajien varallisuuden kasvu tarkoittaisi automaattisesti myös muiden ihmisten varallisuuden kasvua (niin sanottu 'trickle down effect'), vaikka tuhottoman monet tutkimukset ja tilastot ovatkin osoittaneet toisin. Näiden lisäksi muun muassa The Guardian -uutistoimiston kommentaattori George Monbiot on kiinnittänyt huomiota monien muiden vapaakauppasopimusten taloudellisiin tuloksiin: esimerkiksi Obama lupasi, että Yhdysvaltojen Korean välinen vapaakauppasopimus lisäisi vientiä $10 miljardin edestä ja toisi 70,000 uutta työpaikkaa, mutta käytännössä vienti väheni $3,5 miljardin verran ja työttömien määrä kasvoi 40,000:lla. Bill Clinton lupasi aikoinaan, että Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus toisi 200,000 uutta työpaikkaa, mutta sen sijaan 680,000 työpaikkaa menetettiin.

Näissä sopimuksissa haiseekin poikkeuksetta syvä epätoivo ja itsepetos: kerta toisensa jälkeen turvaudutaan samoihin keinoihin ja samaan retoriikkaan (markkinatoimijat => talouskasvu => hyvinvointi), vaikka tulokset puhuvat ihan toista.
   

Ja niinpä neuvottelut sen kuin jatkuvat: osapuolet kävivät heinäkuussa kuudennen, viikon kestävän ja laaja-alaisen neuvottelukierroksen Brysselissä ja neuvottelut jatkuvat syyskuun ja lokakuun vaihteessa Washingtonissa. Neuvottelut on kaiken lisäksi tarkoitus saada päätökseen vielä tämän vuoden aikana, tosin tämä tuskin tulee tapahtumaan. Tiukasta aikataulusta ja olemassa olevista tiedoista tulee silti vääjäämättä kamala tunne, että tämä tulee todellakin tapahtumaan (??). Tästä tulee myös itselle tunne, että olen jotenkin siirtynyt siitä uskosta, että neuvottelut olisi mahdollista pysäyttää, äärettömän kyrpiintymisen kautta neuvotteluvaiheeseen (the 5 stages of grief?). Eli olisiko mitään kriittistä vielä pelastettavissa? Mihin vastarinnan tulisi keskittyä?

Näyttää selvältä siltä, että sopimukseen liitetty investointisuoja on mahdollisesti kriittisin asia koko neuvotteluissa. Kuten hyvin tiedossa, sen kautta yritykset voivat "haastaa oikeuteen" valtioita, kuten on nähty esimerkiksi Uruguayssa ja Australiassa (tupakkayhtiö Phillip Morris) sekä Saksassa (sähkönmyyjä Vattenfall) ja Romaniassa (kaivosyhtiö Gabriel Resources). Investointisuojan virallisena tarkoituksena on sijoittajien suojelu tilanteissa, joissa kohdemaat ovat jollain tapaa epävakaita ja voivat toimia ennustamattomalla tavalla, mutta tämä tuskin on tarpeen EU:n kohdalla?? (Vaikka toivoisinkin lisää epävakautta suuremman poliittisen ja sosiaalisen aktivismin muodossa!) Ehkä tämän tulisi olla se painopiste, johon keskittyä, jos junaa ei mitenkään voi pysäyttää? Voi voiko?

TTIP-sopimuksen investointisuoja muistuttaa suuresti 1990-luvun lopulla yritettyä MAI-sopimusta, joka kaatui virallisesti Ranskan perääntymiseen. Epävirallisena syynä voidaan kuitenkin nähdä olevan kansalaisyhteiskunnasta kummunnut valtava vastustus. Nyt TTIP:n kohdalla on usein vaikuttanut siltä, että vastaavaa hyökyaaltoa ei ole saatu aikaan, mutta sekä yleinen että oma epätietoisuus johtuu varmasti osittain valtavirtamedian puutteista. Sitä suuremmalla syyllä nyt olisi korkea aika laittaa kollektiiviset päät yhteen ja alkaa intensiivinen tiedotus- ja aktivistikampanja! Joten kaikki kynnelle kykenevät, tässä muutamia oleellisia tapahtumia ja päivämääriä:

10.9. klo 15-18 (Elintarviketyöläisten liiton kokoustila, Siltasaarenkatu 6, 5. krs), TTIP-verkoston ja Siemenpuu-säätiön TTIP-seminaari: Voivatko kauppa- ja ympäristöpolitiikat käydä dialogia?

24.9. TAI 29.9. (Päivämäärä oli 29.9., mutta se yritetään aikaistaa): Eurooppalaisen kansalaisaloitekampanjan avajaistempaus

25.9. TTIP-verkoston ja AEPF:n järjestämä vapaakauppaseminaari

11.10. Kansainvälinen toimintapäivä TTIP-, CETA- ja TISA-neuvottelujen keskeyttämiseksi.
Etenkin tuohon viimeiseen kaikki mukaan!!

Lisätietoja:
TTIP-info -verkosto
Sähköposti: ttipinfo[at]riseup.net
Facebook: http://www.facebook.com/ttipinfo
Twitter: http://twitter.com/ttipinfo
Sähköpostilistalle liittyminen: ttipinfo-subscribe[at]lists.riseup.net

Intohimoista syksyä odotellessa
Terhi
Maan ystävien harjoittelija