perjantai 12. syyskuuta 2014

"Hiilivapaa Tampere", anyone?

Lupailin Tampereen Maan ystävien (Mytyn) puheenjohtajalle, että kertoisin hieman Greenpeacen Tampereen paikallisryhmän energiakampanjasta, josta voisi hyvinkin muodostua Greenpeacen ja Maan ystävien yhteinen Hiilivapaa Tampere -kampanja (Hiilivapaa Helsinki -kampanjan osoittaman mallin mukaisesti). Maan ystävien orastava osallisuus Tampereen kampanjassa juontaa juurensa viime toukokuun väentapaamisesta, jossa puhuttiin muun muassa ilmastokampanjoinnista ja jossa Tampereen Greenpeacen edustaja (Olli Vuokko) oli mukana. Olen sen jälkeen ollut yhteydessä Greenpeacen toimijoihin ja olin viime viikolla myös mukana heidän kuukausikokouksessa ja tämän verran voin kertoa eteenpäin:

Energiakampanja / mahdollinen Hiilivapaa Tampere -kampanja on vielä melko alkutekijöissään, mikä tarkoittaa sitä, että sen tarkkaan sisältöön on vielä mahdollista vaikuttaa. Selvää on, että toiminta tulee painottumaan aktiiviseen lobbaamiseen (syksyllä on muun muassa tapaaminen Tampereen sähkölaitoksen edustajien kanssa), mikä jo itsessään avaa ovia hyvin toisenlaisen vaikutustyön ja kokemuspohjan kartuttamiseen (kuin mitä Mytyssä on tällä hetkellä meneillään). Yksi konkreettinen ja selvä kampanjatavoite on Tampereen sähkölaitoksen tuotannon siirtyminen uusiutuviin energiamuotoihin ja etenkin Naistenlahden voimalan siirtyminen ympäristöystävällisempiin (bio)polttoaineisiin (etenkin hiilen ja turpeen polton sijasta). Ainoa kysymys, joka on askarruttanut itseäni ja johon kukaan ei ole osannut vastata, on biopolttoaineiden riittävyys ja muut mahdolliset ongelmat. Liikenteessä käytettävät biopolttoaineet (joita saadaan mm. erilaisista öljykasveista, sokerijuurikkaasta, viljasta, jne) ovat täysin kestämättömiä, globaalia ruoka- ja vesikriisiä pahentavia ratkaisuja, mutta entä esimerkiksi sähkön- ja lämmöntuotannossa käytettävät puuperäiset polttoaineet (kuten halot, hakkuujäte, purut, lastut) ja muut kierrätyspolttoaineet? Kuinka paljon näitä tarvitaan, jos näiden pitäisi korvata hiili- ja turveperäiset polttoaineet ja mitä laajempia seuraamuksia näiden laajamittaisella käytöllä on (jos mitään)?

Vaikka henkilökohtainen lähtökohtani on, että energiankulutuksen dramaattinen vähentäminen kaikilla elämänalueilla on koko tilanteen A ja O, myöskään tätä käytännön konkretiaa ei tule unohtaa. Silti kaiken ympäristölobbauksen keskellä olisi myös tärkeää, että moni niin sanotun ekososiaalisen perspektiivin edustaja (Maan ystävä!) lähtisi mukaan tähän kampanjaan, jotta globaali kokonaiskuva ei pääsisi karkaamaan paketista. Minulla on itsellä lokakuussa edessä mutto Australiaan, joten joudun jättämään "ohjat" jollekin toiselle. Onko ketään halukkaita ottamaan haaste vastaan? :)

Jos aihe ja kampanja kiinnostavat, ota rohkeasti yhteyttä Hiilivapaa Suomi -kampanjan yhteyshenkilöön Eijaan: eija.karkkainen[at]maanystavat.fi.

Lisätietoja Hiilivapaa Helsinki -kampanjasta:
http://www.maanystavat.fi/ryhmat/hiilivapaa-suomi
http://hiilivapaahelsinki.fi/

Terveisin
Terhi
Maan ystävien harjoittelija

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti