Ilmastoaktivismia maapallon toiselta puolen

Terevhdys Perun pääkaupungista Limasta, aavikkoisen rannikkokaupungin pölystä ja hälinästä. Täällä kesä tekee tuloaan ja kaupunkia lähes taukoamatta peittävä harmaa pilvikerros alkaa hiljalleen väistyä polttavan auringonpaisteen tieltä. Lämpenevät säät eivät suinkaan ole ainoa innostuksen ja odotuksen aihe täällä, lähestymässä on jotain muutakin mielialoja kuohuttavaa, nimittäin 1.-12.12.2014 Limassa järjestettävä YK:n ilmastokokouksen kahdeskymmenes osapuolikonferenssi UNFCCC COP20. Antropologian vaihto-opinnot paikallisessa yliopistossa lennättivät minut tänne alun perin noin kolme kuukautta sitten. Etukäteen suunnittelematta ajoitus osui kuitenkin enemmän kuin sopivasti ilmastokonferenssin kanssa, ja kiitos FOEI-verkostolle olenkin saanut juuri vahvistuksen akkreditoinnista konferenssiin. Kriittisemmissä konteksteissa COP kokouksien saama "Conference of Polluters" nimi tiivistää hyvin myös omia oletuksiani tästä valtavasta kansainvälisestä ilmastokonferrenssista, ja siitä minkälaisia todellisia ratkaisuja tai päätöksiä siellä voidaan saada aikaan. Siitä huolimatta (tai ehkä juuri siitä johtuen) COPin seuraaminen näinkin lähietäisyydeltä tulee kuitenkin olemaan varmasti erittäin mielenkiintoista. Niin kuin aikaisempienkin konferenssien yhteydessä, myös Limassa järjestetään virallisen konferenssin aikana ”Peoples summit on climate change” täällä ”Cumbre de los pueblos” (Katso), kansalaisjärjestöjä ja muita sosiaalisia liikkeitä yhteen kutsuva avoin foorumi toisenlaisten vaihtoehtojen ja ratkaisujen löytämiselle.

Peru on mielenkiintoinen konteksti ilmastokonferenssille monestakin syystä. IPCCN:n (Intergovernmental Panel on Climate Change’s) raportin mukaan Peru on yksi niistä maista joihin ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan eniten. Nopeasti kasvava talous jonka keskeisenä sektorina toimii kaivosteollisuus, suuri poliittisesti heikossa asemassa oleva alkuperäisväestön määrä ja IPCC:n raportin maalailemat kauhukuvat ovat tekijöitä jotka korostavat ilmaston muutosta koskevan keskustelun tärkeyttä juuri täällä. Ympäristöaktivismi tai ympäristöliikkeet ovat kuitenkin Perussa muihin Latinalaisen Amerikan maihin verrattuna vähäisiä ja suurin osa kansalaisjärjestöistä ja sosiaalisista liikkeistä toimii enemmän alkuperäisväestön- työväen- tai ihmisoikeuskysymysten parissa. Ympäristökysymyksiin puututaan selkeämmin esimerkiksi maanomistus tai ihmisoikeusnäkökulmasta kuin ympäristön suojelullisina kysymyksinä. Tämän voi kuitenkin nähdä myös liittyvän maailmankuvan holistisuuteen jossa ”ympäristö” kysymyksiä ei eroteta niiden sosiaalisesta kontekstista. Toinen huomattava piirre Latinalaisen Amerikan ympäristödiskurssissa on sen antikapitalistinen luonne. Kapitalistisen talousmallin ja jatkuvan kasvun kyseenalaistaminen ovat merkittävä osa niin ympäristö- kuin alkuperäisväestö- liikkeidenkin tuottamaa diskurssia jossa globaali eriarvoisuus ja ympäristötuhot nähdään niiden suorana tuotteena.

Yksi Perun ainoista ympäristöjärjestöistä on MOCICC (Movimiento Ciudadania al frente Cambio Climatico). (Katso) Vapaasti käännettynä ”ilmaston muutosta vastaan toimiva kaupunkilaisten liike”, joka on 74:ää eri teemojen parissa toimivaa järjestöä yhdistävä katto-organisaatio. MOCICC on yksi Cumbre de los Pueblos vaihtoehtokonferenssin pääjärjestäjistä.

Maan ystävien hallituspestini hoitaminen täältä etäisyyksistä on jäänyt valitettavan vähälle sähköpostien silmälläpitoa lukuun ottamatta, mutta sen sijaan olen pyrkinyt tutustumaan sitäkin enemmän paikalliseen ympäristötoimintaan. Muutaman täällä viettämäni kuukauden aikana olen päässytkin kivasti mukaan MOCICCIN toimintaan: muun muassa kokouksiin, katselemaan dokumenttielokuvaa puistossa ja mielenosoitukseen kaivos- ja energia ministeriön edessä. Saamani mielikuvat MOCICC:in ”maailmankuvasta” on varsin vastaava kuin näkemykseni mukaan Maan ystävien on, ajatus maailmasta kokonaisuutena, jossa ympäristökysymykset ovat yhtälailla ihmisoikeuskysymyksiä ja päinvastoin.

 Kuva: Dokumenttielokuvateatteri puistossa

Hallituspestistä maapallon toiselle puolelle karkaamisesta huolimatta sain ilokseni kuulla että paikka hallituksessa löytyy vielä seuraavallekin vuodelle. Täältä toivottavasti tarttuu mukaan yhtä jos toista ja tutustuminen uuteen asuinympäristöön, uusiin ystäviin ja erilaisiin ympäristötoiminnan muotoihin jatkuukin yhä! Lisää höpötystä luvassa viimeistään COP:ista!

!Cambiamos el sistema y no el clima!

Compañera Saija, Limasta

Raportti: Dragon Miningin kullankaivuutoiminnassa paljon ongelmia

Mediatiedote

Julkaisuvapaa 9.10.2014

Raportti: Dragon Miningin kullankaivuutoiminnassa paljon ongelmia

Australialaisomisteisen Dragon Mining -yhtiön kaivostoiminnan haitoista julkaistaan kattava raportti torstaina 9. lokakuuta.

Lataa raportti tästä.

Dragon Miningin Oriveden kaivos ja Sastamalan rikastamo saivat kyseenalaista medianäkyvyyttä syksyllä 2013 vesistöpäästöjensä sekä ympäristölupiensa epäselvyyksien vuoksi. Myös yhtiön aikeesta avata kiistelty kultakaivos Kuusamoon on seurannut paljon keskustelua.

Tänään julkistettava Kullanhimoinen lohikäärme -raportti pureutuu Dragon Miningin ympäristöongelmiin ja niiden taustoihin.
"Raportin perusteella on selvää, että kullan kaivuulla on vakavia ympäristövaikutuksia jopa pienten kaivosten ympäristössä," kertoo Aura Kalli Hitaiden akatemiasta.

Dragon Miningin aiheuttamat ympäristöhaitat osoittavat, että kaivosteollisuuden ongelmallisuus ei rajoitu vain Talvivaaraan - alan käytännöt ovat kyseenalaisia laajemminkin. Ongelmien runsaus kertoo myös viranomaisvalvonnan toimimattomuudesta ja asettaa kyseenalaiseksi valtion mineraalistrategian tavoitteet kaivannaisten nopeasta hyödyntämisestä.

Raportissa tuodaan esiin myös kullan yhteiskunnallisen tarpeen vähäisyys. Kulta on ennen kaikkea sijoitusmetalli, joka hyödyttää vain harvoja kaivostoiminnan haittojen levitessä laajalle.
"Nykyisellään kaivosteollisuus on keskeinen osa lyhytnäköistä,uusiutumattomien luonnonvarojen ylikulutukseen ja talouskasvun pakkoon perustuvaa yhteiskuntajärjestelmää," toteaa Angi Mauranen Maan ystävistä.

Dragon Miningilla on kultakaivos- ja rikastamotoimintaa Suomessa ja Ruotsissa. Yhtiö on aikeissa aloittaa kaivostoiminnan Valkeakoskella ja Kuusamossa.

--

Raportin julkaisevat ympäristöjärjestö Maan ystävät ry ja Hitaiden akatemia, joka on yhteiskunnallisten kysymysten parissa toimivien vapaiden tutkijoiden verkosto.

Raportti löytyy täältä: maanystavat.fi/lohikaarme

Lisätietoja:

Aura Kalli, Hitaiden akatemia:
044 919 2360
lohikaarme [at] riseup.net

Angi Mauranen, puheenjohtaja, Maan ystävät ry:
0405207507
angi.mauranen [at] maanystavat.fi

Kiitokset ruusujen, risujen ja muiden pohdintojen kera!

Työharjoitteluni tuli syyskuun lopulla päätökseensä ja olen sitä tässä hetken sulatellut. Täytyy sanoa, että paljon tuli tehtyä, mutta paljon löytyisi vielä tehtävää. Onneksi virallisen työharjoittelun loppuminen ei tarkoitakaan sitä, että kaiken täytyisi loppua kuin seinään; olin Maan ystävien jäsen ennen harjoittelua ja tulen olemaan jäsen myös sen jälkeen. Eli ei tässä mitään lopullisia hyvästejä heitetä, ainakaan välittömästi. Toisaalta joudun kuitenkin jonkinlaiset hyvästit heittämään piakkoin, koska noin kolmen viikon päästä koittaa muutto Australiaan. Sitä ennen ehtii kuitenkin vielä tehdä kaikenlaista, mitä nyt kaikelta pakkaamiselta ja järjestelyiltä kykenen, ja toimiihan netti maapallon toisella puolellakin! :)

Päällimmäinen fiilis kaikesta on kiitollisuus ja kiitos todellakin kaikille asianomaisille (etenkin Pietalle)!!! Toisaalta kolikon toisena puolena on myös jonkinasteinen turhautuneisuus. On selvää, että byrokratiaa ja valtasuhteita ei pääse missään pakoon (toisaalta naiivia edes kuvitella sitä mahdollisuutta), ja unelma jonkinlaisesta horisontaalisuudesta näyttäytyy yhä utopiana. Mitä sitten tehdä? Antaa olla vai pyrkiä mukaan kehittämään toimintaa? Aika näyttää, mihin rahkeet riittävät.

Kyseessä on joka tapauksessa mainio järjestö ja kansainvälinen verkosto, jonka toiminnassa kannattaa ehdottomasti olla mukana. Rauhanomainen ja kestävä maailma, jossa yhteiskunnat elävät harmoniassa luonnon kanssa, on arvokas, jopa välttämätön päämäärä (ks. esim. FoEI:n "Mission and Vision"). Myös yhteiskuntien ja ihmisryhmien itsemääräämisoikeus, osallistuminen ja oikeudenmukaisuus (ymmärrettynä niin sosiaalisena, taloudellisena, sukupuolten välisenä kuin myös ekologisena ilmiönä) sekä vapaus kaikesta dominaatiosta ja riistosta ovat äärimmäisen tärkeitä tavoitteita ja toiminnan periaatteita. Ainoa vaara näyttää olevan se, että jonkin suuren ja näennäisesti ulkopuolisen (kuten jonkin ideologian, politiikan, neoliberalismin, neokolonialismin, militarismin) vastustamisen rinnalla ei nähdä myös niitä sisäisiä prosesseja ja valtasuhteita, jotka ylläpitävät juuri samoja 'ulkoisia' vastustuksen kohteita. 

Joka tapauksessa työtä riittää kaikille kynnelle kykeneville. Toivon mukaan saan itsekin olla näkemässä tätä toimintaa ja kehitystä tavalla tai toisella myös tulevina vuosina. Kiitokset vielä kaikesta tuesta, kokemuksista ja yleensäkin olemassaolostanne! :)

Terhi Runnalls

Maan ystävien (nyt entinen) harjoittelija

Taloudellisen oikeudenmukaisuuden merkitys – osa 1

Maan ystävien (MY) hallitus teki hiljattain päätöksen taloudellisen oikeudenmukaisuuden lisäämisestä omaksi toimintaryhmäkseen. Selvää oli, että jo meneillään olevat kamppailut neuvotteilla olevia vapaakauppasopimuksia vastaan olisivat ryhmän toiminnan piirissä, mahdollisesti ihan sen ytimessä. Silti haluaisin pohtia aiheen merkitystä myös laajemmin: mitä taloudellinen oikeudenmukaisuus tarkoittaa ja mitä aihealueita siihen mahdollisesti sisältyy? 

Tämä ensimmäinen osa tukeutuu Maan ystävien kansainvälisen kattojärjestön (Friends of the Earth International, FoEI) näyttämään esimerkkiin ja heidän ymmärrykseen kyseisestä aiheesta. Heidän oma selityksensä toimintaryhmästä nimeltä "Economic justice – resisting neoliberalism" meneekin näin (minun käännös alkuperäisestä): 

Ongelma
Kaupankäynti ja sijoitustoiminta, kehitysrahoitus ja yrityslobbaus ovat nykyisen talousmallin eteenpäinviejiä. Tämä malli perustuu siihen uskomukseen, että vienti ja talouskasvu tekevät maailmasta paremman paikan. Vaikka suuret yritykset ovat hyötyneet tästä valtavasti, kyseinen malli sulkee pois ja jopa vahingoittaa kaikkein köyhimpiä ihmisiä samalla kun se suuresti pahentaa ympäristön tuhoutumista.  

Monikansalliset yritykset, pankit ja hallitukset tekevät kasvavassa määrin yhteistyötä. Näiden toimijoiden vaikutusvalta kasvaa päivittäin. Tavallisten ihmisten ääni on hukassa tärkeissä päätöksentekoprosesseissa. Uusliberaalipolitiikka, joka ajaa yksityistämistä, viennin ja kansainvälisen kaupan vapauttamista, on osa nykypäivän valtavirran talousakäsitystä vauraudesta. Mutta tämä politiikka, joka pyrkii takaamaan korkeammat tuotantotasot, ei ota huomioon todellisia sosiaalisia ja ympäristön kannalta keskeisiä haittoja ja siten johtaa syvään sosiaaliseen epätasa-arvoon ja maailman luonnonresurssien riistoon. Tämän päivän maailmassa monet ihmiset kokevat kestävän elämän ja perusoikeuksiensa harjoittamisen koko ajan vaikeammaksi. 

Ratkaisu
Valtavirran talousajattelun täytyy muuttua. Kansanliikkeet nyt ja ennen näyttävät meille, että on olemassa toinen tie eteenpäin. Meidän täytyy haastaa uusliberalismin valta ja luoda paremmat olosuhteet vaihtoehtoisille järjestelmille, jotka perustuvat kestävämmille ja oikeudenmukaisemmille lähestymistavoille.  

Mitä me teemme
Kansainvälisten Maan ystävien taloudellinen oikeudenmukaisuus – uusliberalismin vastustaminen -ohjelma seuraa ja käsittelee taloudellisia kehityskulkuja systemaattisesti ja strategisesti. Me paljastamme ja haastamme suuryritysten ja kansainvälisten instituutioiden vaikutusvallan, me kyseenalaistamme kehityspankkien uusliberaalin [kehitys]politiikan ja me vastustamme kauppaneuvotteluja, jotka avaavat yritysten pääsyn markkinoille ihmisten tarpeiden huomioimisen sijasta. Me osoitamme nykyisen kehitysmallin ristiriidat ja paljastamme, miten nykypäivän talousjärjestelmästä hyötyvät harvat samalla kun monet köyhtyvät. Me esimerkiksi pysäytämme isojen yhtiöiden hakkuutoimet, vastustamme kaivosinvestointeja, joita paikalliset yhteisöt eivät halua ja vastustamme siirtymistä agropolttoaineiden [/ biopolttoaineiden] laajamittaiseen käyttöön. Me paljastamme ja tuomitsemme yhtiövallan politiikassa sekä käytännöt, jotka estävät yhteisöjen oikeudet kestäviin elinkeinoihin. Me olemme osa kampanjaa, joka ajaa ekologisen velan maksamista (espanjaksi).  

Sen lisäksi, että vastustamme tuhoisaa politiikkaa ja mobilisoimme ihmisiä liittymään mukaan, Friends of the Earth International sitoutuu positiiviseen muutokseen. Me lisäämme ihmisten tietoisuutta niistä muutoksista, joita sosiaaliset liikkeet ympäri maailman ehdottavat, ja stimuloimme paikallisten yhteisöjen ajamia kestäviä aloitteita. Kampanjamme pyrkivät muuttamaan talouden suunnan dynaamisella, luovalla ja rakentavalla tavalla. Me jaamme vanhan ja uuden, oikeudenmukaisen ja kestävän ajattelun ja käytännön inspiraatiot ja positiiviset kokemukset. Täten me luomme olosuhteet paikalliselle, alueelliselle ja kansainväliselle transformaatiolle.       

Omasta vinkkelistä FoEI:n kuvaus on erittäin osuva: useat asiat kaivosteollisuudesta vapaakauppasopimuksiin ja ruokasuvereniteetista kestäviin elämäntapoihin kuuluvat kaikki ryhmän toiminta-alueisiin, koska niitä yhdistää yhteinen visio nykyisen talousjärjestelmän epäoikeudenmukaisuudesta ja kestämättömyydestä. Itse sairaus on diagnosoitu (vaikka ehkä hieman puutteellisesti, koska kolikon toinen puoli – länsimainen kulutuskulttuuri – jää hyvin vähälle huomiolle) ja sen useat globaalisti merkittävät ongelmat / oireet ovat siten helpommin ymmärrettävissä. Tässä onkin siis yksi, verrattain erinomainen inspiraation ja yhteistyön lähde Suomen MY:n taloudellisen oikeudenmukaisuuden toimintaryhmälle! 

Jos kiinnostuit, vauhdilla MY:n vasta avattuun nettifoorumiin keskustelemaan aiheesta tarkemmin!!

Ystävällisin terveisin

Terhi 

Maan ystävien harjoittelija 

Mitä minä voin kenellekään opettaa? Ajatuksia globaalikasvatuksen koulutuksista Pohjois-Suomessa

Vietin edellisen viikon Pohjois-Suomessa kouluttamassa vapaaehtoisia kouluvierialijoita Maan ystävien Globaalia ympäristökasvatusta -hankkeessa. Lähdin matkaan jännittyneenä: edessäni olisi kolme koulutusta kolmella paikkakunnalla, joissa kaikissa kohtaisin globaalikasvatuksesta ja maailman epäkohtiin vaikuttamisesta kiinnostuneita ihmisiä. Onnistuisinko välittämään tietoa ja innostusta kaikille halukkaille?

Aikaisemman kokemukseni perusteella vapaaehtoisten koulutuksiin hakeutuvat ihmiset ovat tiedostavia ja valmitta toimimaan - juuri niitä ihmisiä, joita maailma tarvitsee. Tunsin koulutuksia suunnitellessani ajoittain lähes musertavan suurta vastuuta ja suoranaista kauhua, koska minun pitäisi kyetä opettamaan näille ihmisille jotain lisää. Minun pitäisi saada heidät innostumaan ja tulemaan mukaan osaksi toimintaa, jonka tarkoitus on viime kädessä, ei enempää eikä vähempää, kuin muuttaa maailmaa. Miten ihmeessä minä siihen pystyn? Mitä sanottavaa minulla voi olla Inarissa asuville eräoppaille, jotka tuntevat saamelaiskysymyksen kautta alkuperäiskansojen tilanteen tai ilmastonmuutoksen vaikutukset tuhat kertaa paremmin kuin minä? Voiko Rovaniemellä puhua kaivoksista? Jos koulutettavien joukossa on vaikka joku, jonka sukulaiset saavat toimeentulonsa Pohjoisten kaivoshankkeista? Mikä motivoi oululaisia globaalikasvatustoimintaan, kun Nokiakin lähti ja siinä sivussa kai viimeisetkin työpaikat maakunnasta? Helppohan minun täältä etelästä neuvoa.

Ahdistus helpotti viikon aikana, kun oivalsin, että kyse ei edes ole minun suorituksestani kouluttajana. Oikeastaan minun ei edes tarvinnut opettaa mitään, koska näillä ajattelevilla ihmisillä on jo hirveän paljon vastauksia: Minun tehtäväni on auttaa heitä etsimään ne. Oikeastaan koulutuksen tarkoitus on luoda tila, jossa globaalikasvatuksen teemoista kiinnostuneet ihmiset voivat kohdata, tarkastella asioita eri näkökulmista ja etsiä yhdessä vastauksia.

Kysymysten ja vastausten etsiminen pääsi koulutuksissa hyvään alkuun, ja nyt jatkamme tutkimuksia opintopiireissä. Jännittävää nähdä, mihin tämä kevääseen mennessä johtaa.

Anni Kiviranta

Kirjoittaja on Globaali ympäristökasvatusta -hankkeen koordinaattori

Jos haluat tietää lisää opintopiiritoiminnasta, ota rohkeasti yhteyttä: annikiviranta@maanystavat.fi

"Hiilivapaa Tampere", anyone?

Lupailin Tampereen Maan ystävien (Mytyn) puheenjohtajalle, että kertoisin hieman Greenpeacen Tampereen paikallisryhmän energiakampanjasta, josta voisi hyvinkin muodostua Greenpeacen ja Maan ystävien yhteinen Hiilivapaa Tampere -kampanja (Hiilivapaa Helsinki -kampanjan osoittaman mallin mukaisesti). Maan ystävien orastava osallisuus Tampereen kampanjassa juontaa juurensa viime toukokuun väentapaamisesta, jossa puhuttiin muun muassa ilmastokampanjoinnista ja jossa Tampereen Greenpeacen edustaja (Olli Vuokko) oli mukana. Olen sen jälkeen ollut yhteydessä Greenpeacen toimijoihin ja olin viime viikolla myös mukana heidän kuukausikokouksessa ja tämän verran voin kertoa eteenpäin:

Energiakampanja / mahdollinen Hiilivapaa Tampere -kampanja on vielä melko alkutekijöissään, mikä tarkoittaa sitä, että sen tarkkaan sisältöön on vielä mahdollista vaikuttaa. Selvää on, että toiminta tulee painottumaan aktiiviseen lobbaamiseen (syksyllä on muun muassa tapaaminen Tampereen sähkölaitoksen edustajien kanssa), mikä jo itsessään avaa ovia hyvin toisenlaisen vaikutustyön ja kokemuspohjan kartuttamiseen (kuin mitä Mytyssä on tällä hetkellä meneillään). Yksi konkreettinen ja selvä kampanjatavoite on Tampereen sähkölaitoksen tuotannon siirtyminen uusiutuviin energiamuotoihin ja etenkin Naistenlahden voimalan siirtyminen ympäristöystävällisempiin (bio)polttoaineisiin (etenkin hiilen ja turpeen polton sijasta). Ainoa kysymys, joka on askarruttanut itseäni ja johon kukaan ei ole osannut vastata, on biopolttoaineiden riittävyys ja muut mahdolliset ongelmat. Liikenteessä käytettävät biopolttoaineet (joita saadaan mm. erilaisista öljykasveista, sokerijuurikkaasta, viljasta, jne) ovat täysin kestämättömiä, globaalia ruoka- ja vesikriisiä pahentavia ratkaisuja, mutta entä esimerkiksi sähkön- ja lämmöntuotannossa käytettävät puuperäiset polttoaineet (kuten halot, hakkuujäte, purut, lastut) ja muut kierrätyspolttoaineet? Kuinka paljon näitä tarvitaan, jos näiden pitäisi korvata hiili- ja turveperäiset polttoaineet ja mitä laajempia seuraamuksia näiden laajamittaisella käytöllä on (jos mitään)?

Vaikka henkilökohtainen lähtökohtani on, että energiankulutuksen dramaattinen vähentäminen kaikilla elämänalueilla on koko tilanteen A ja O, myöskään tätä käytännön konkretiaa ei tule unohtaa. Silti kaiken ympäristölobbauksen keskellä olisi myös tärkeää, että moni niin sanotun ekososiaalisen perspektiivin edustaja (Maan ystävä!) lähtisi mukaan tähän kampanjaan, jotta globaali kokonaiskuva ei pääsisi karkaamaan paketista. Minulla on itsellä lokakuussa edessä mutto Australiaan, joten joudun jättämään "ohjat" jollekin toiselle. Onko ketään halukkaita ottamaan haaste vastaan? :)

Jos aihe ja kampanja kiinnostavat, ota rohkeasti yhteyttä Hiilivapaa Suomi -kampanjan yhteyshenkilöön Eijaan: eija.karkkainen[at]maanystavat.fi.

Lisätietoja Hiilivapaa Helsinki -kampanjasta:
http://www.maanystavat.fi/ryhmat/hiilivapaa-suomi
http://hiilivapaahelsinki.fi/

Terveisin
Terhi
Maan ystävien harjoittelija

Bulgariasta kajahtaa, osa 3: Leirin sisällöt ja fantsu fasilitointi

Vierailimme elokuussa viiden maanystävän voimin Euroopan Nuorten Maan (YFoEE eli Young Friends of the Earth Europe) ystävien leirillä Bulgarian vuorilla, kuten Miia ja Heli ovat blogikirjoituksissaan jo hieman avanneet (ks. Something BIG ja Luonto puhuu). Kerron tässä kirjoituksessa vähän tarkemmin leirin sisällöstä ja meiningistä. Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa lukaista myös osallistujien kirjoittama kuusiosainen tekstisarja YFoEE:n uutissivulta.

Seitsemänpäiväiselle leirille osallistui 45 nuorehkoa toimijaa 16 Euroopan maasta. Ruoka ja maatalous -teemaa lähestyttiin food unplugged -sessioissa, joissa kirjava joukko asiantuntijoita kertoi leiriläisille esimerkiksi EU:n maatalouspolitiikasta, Bulgarian ruokaosuuskunnista, matokompostien autuudesta ja degrowthista ruokanäkökulmasta. Järjestettiinpä leirillä siemenvaihtoakin. Saa nähdä miten saamani balkanilaiset omena- ja sitruspuut kasvavat pohjolassa.

Ehkä kiehtovinta leirillä oli osallistujien moninaisuus ja erilaisissa ympäristökamppailuissa kertyneiden kokemusten rikkaus. Osallistujat edustivat lähinnä erilaisia Maan ystävien nuorisojärjestöjä. Monissa maissahan Maan ystävät on huomattavasti suomalaista versiota suurempi järjestö, vastaten laajudeltaan ja toiminnan muodoiltaan pikemminkin meikäläistä Suomen luonnonsuojeluliittoa. Näissä tapauksissa nuorisojärjestötkin ovat suurensuuria, kuten vaikkapa Norjan Natur og Ungdom ja Saksan BUNDJugend. Mutta on meitä pienempiä ja sisukkaampia muitakin, esimerkiksi Hollannin Jongeren Milieu Actief ja Irlannin YFoE. 

Inspiroivia esimerkkejä paikallisesta toiminnasta leirillä riitti. Salametsästystä vastaan toimivat kyproslaiset elävät samanlaisessa väkivallan uhassa kuin meikäläiset petoaktiivit, ja yhtälailla heidän omistautumisensa asialleen on inspiroivan innostunutta. Bulgarialainen Za Zemiata teki myös vaikutuksen monipuolisella toiminnallaan, joka ulottuu suuren kansansuosion saavuttaneista siivouskampanjoista tiukkaan vaikuttamistyöhön hallintobyrokratian uumenissa. Hienoa on, että YFoEE:n kautta erikokoisissa ja toimintatavoiltaan hyvin erityyppisissä järjestöissä toimivat ihmiset voivat kohdata ja lyödä viisaat päänsä yhteen. 

Leirin opeista itselleni hyödyllisintä oli fasilitointikoulutus, jota järjestettiin kolmen työpajan verran. Fasilitointi on kiteytettynä ryhmäprosessien suunnittelua ja toteuttamista. Työpajassa aloitettiin fasilitoinnin perusteista mutta edettiin myös käytännön harjoituksiin, joissa pääsimme kehittämään kykyjämme ryhmän sisäisten ristiriitatilanteiden työstämisestä. Tätä harjoiteltiin esimerkiksi niin, että jokaiselle osallistujalle jaettiin ennen pienryhmäkeskustelua rooli, joka hänen tuli keskustelun ajaksi omaksua. Itse sain kyseenalaisen kunnian olla ryhmän agressiivinen yksilö, jonka piti puhua muiden päälle ja väheksyä kovaäänisesti muiden mielipiteitä (ei muuten mikään miellyttävä rooli!). 

Fasilitoijan piti sitten saada homma rullaamaan ristiriidoista huolimatta, eli ohjata ryhmä keskustelemaan yhdestä ja samasta aiheesta sekä luovia runsaanlaisten haasteiden lävitse. Tämä harjoitus tuotti eittämättä hiukan ylidramaattisen kokemuksen fasilitoinnin haasteista, mutta antoi ainakin ajattelemisen aihetta. Vastapainoksi pääsimme myös fasilitoimaan aitoja keskusteluja, joissa ihmiset olivat onneksi hiukan vähemmän kettumaisia.  

Fasilitointikoulutus on hyvä tapa ohjata osallistujien huomio yhdessäolon reunaehtoihin ja puitteisiin. Ennen muuta kysymys on tarkkaavaisuudesta, läsnäolosta ja reflektiosta, siitä että huomioi mitä erilaisissa tilanteissa tapahtuu ja toimii valppaasti sen mukaan. Hyvä fasilitoija osaa madaltaa kaikkien kynnystä osallistua omiksi kokemillaan tavoilla niin että ryhmän toiminta on mahdollisimman hedelmällistä. Häiritsevään, muilta tilaa vievään ja ryhmän energiaa hukkaavaan käyttäytymiseen on osattava puuttua. 

Fasilitoinnissa on aina jännite sen välillä, miten paljon ryhmää ohjaa ja miten paljon on avoimuutta hetkessä esiinnouseville oivalluksille ja tuntemuksille. Fasilitointiin sisältyy myös paljon valtaan liittyviä kysymyksiä, joita on tärkeää olla verhoomatta "neutraalin" fasilitaattorin kaapuun. Parhaimmillaan kyse lieneekin siitä, että kaikki fasilitoivat, eli että tarkkaavaisuus, reflektio ja ponnin tasavertaiseen toimimiseen on kaikkien asia. Koulutuksen jälkeen huomasin ilokseni, että fasilitaattorin reflektoiva mieli viipyili seurassani muissakin tilanteissa. Ei olisi pahitteeksi jos tämänkaltaisen läsnäolevan ja rakentavan lähestymistavan onnistuisi pitämään tilanteessa kuin tilanteessa. 

Leirillä myös tehtiin tosissaan töitä osallistujien tasavertaisen osallistumismahdollisuuksien mahdollistamiseksi ja leirin sisäisten ristiriitojen selvittelemiseksi. Kun näin eri konteksteista ja toimintakulttuureista tulevat ihmiset viettävät viikon yhdessä, ei kitkalta täysin voi välttyä. Sen kanssa voi sen sijaan elää ja sitä voi työstää oppimiseksi. Jos ympäristötoiminta on toimintaa sellaisten ekososiaalisten suhteiden puolesta, joiden kanssa haluamme elää, niin ylevät periaatteemme on sisällytettävä tuon toiminnan käytäntöihin, ei vain periaatekirjauksiin. Tästä aiheesta ilmestynee piakkoin blogikirjoitussarjamme neljäs ja viimeinen osa, eli pysyttelehän kanavalla!

Maan ystävien hallituksen jäsen 
Tuomo

tuomo.alhojarvi(at)maanystavat.fi

Euroopan Maan ystävien vuosikokouksen antia

Saavuin juuri parahiksi takaisin Suomeen nauttimaan alkavasta syksystä ja lämpimistä tuulista. Missäkö sitten olin? 

Euroopan Maan ystävien jäsenet ympäri Eurooppaa kokoontuivat Madridin vuoristoon Miraflores de la Sierraan neljäpäiväiseen vuosikokoukseen. Itse sain kunnian olla paikalla edustamassa Suomen Maan ystäviä. 

Ohjelma alkoi jo sunnuntaina kesäkuun ensimmäisenä päivänä Madridissa, ennakkokonferenssilla La Tabacaleran kulttuurikeskuksessa. Konferenssin järjestäjät Amigos de la Tierra toi yhteen Euroopan ja Latinalaisen-Amerikan toimijoita. Paikalla oli puhujia Costa-Ricasta ja Columbiasta saakka. Puhujat esittelivät paikallisia kamppailujaan ihmisoikeuksien ja ympäristön puolesta. Tärkeimmiksi puheenaiheiksi nousivat: eurooppalaisten yritysten tuplastandardit (Euroopassa yritykset hoitavat asiansa vastuullisesti, mutta muualla ympäristöasiat sekä ihmisoikeudet eivät toteudu) ja TTIP (Transatlantic Trade and Investment Partnership). TTIP:n äärellä Euroopan Maan ystävät työskentelevät ahkerasti ja monet eri osastot järjestön sisällä ovat ottaneet asiakseen vastustaa sitä omassa kampanjoinnissaan ja tutkivat mahdollisen sopimuksen vaikutuksia EU:n ja USA:n välillä työhönsä. Latinalaisessa Amerikassa monet maat jo kärsivät suljetuin ovin tehdyistä sopimuksista ja maat ovat joutuneet muuttamaan omia lakejaan taikka sallivat yritysten toimia lakejaan vastaan investointisuojien ja kauppasopimusten takia. Viimeisenä puhujana Paul de Clerck Euroopan Maan ystävistä loi kuitenkin uskoa ja innoitti kuulijoita vakuuttamalla, että TTIP:n vastainen taistelu on Euroopassa voitettavissa. Lisää konferenssitunnelmia löydät täältä.

Ensimmäinen kokouspäivä alkoi edellisen vuoden raporttien ja tapahtumien läpi käynnillä sekä seuraavan vuoden toimintasuunnitelmalla. Jokainen oli vapaa kertomaan oman maansa tai järjestönsä menestystarinoita. Menestystarinoista jäi mieleen Englannin mehiläiskampanja ja Aurinkopaneeli-kampanja sekä Scotlannin onnistunut kampanja, mikä pysäytti Raw Bank of Scotlannin investoinnit Mountain Top Removal (MTR) -hankkeisiin. Monta onnistunutta kampanjaa Frackingiä vastaan (The Fracking World is Dirty World) ja Espanjan ruokakampanja (Alimentos Kilometricos) esiteltiin kaikille.

Menneen vuoden kohokohdiksi ExCom nosti esille mm.:
Biopolttoaineiden, liuskekaasun ja öljyhiekan vastaiset kamppailut. Euroopan komission laatiman: EU 2030 ilmasto- ja energiapaketin epäonnistumisesta tehdyn kampanjavideon, Community Power -kampanjan ja EU:n sekä Yhdysvaltojen väliseen kauppasopimukseen järjestetyn tilaisuuden, missä otettiin kantaa maanviljelyyn ja ruuantuotantoon. Myös paljon, paljon muita onnistuneita tempauksia, kampanjoita, videoita sekä ansioitunutta työtä mainittiin.
Lisää menestystarinoita ja tarinoita yleensä on kerättynä Euroopan Maan ystävien sivuille ja sinne kaikilta jäsenmailta toivotaan materiaalia. Joten jos teillä paikallis- tai toimintaryhmillä on tapahtumia tai kampanjoita, voi sen dokumentoida, kirjoittaa pienen jutun ja lähettää heille julkaistavaksi.

Työpajoja kokouspäivien aikana oli hyvinvoinnista, EU-USA kauppa- ja investointineuvotteluista - TTIP:stä, ja Pariisin COP21:stä. Strategiakeskusteluja käytiin ympäristöjärjestön hallinnoinnista, systeemin muutoksesta sekä elinkeinoelämän osallistamisesta. Pariisin COP21 - YK:n vuoden 2015 järjestettävän ilmastonmuutoskonferenssin suunnitelmat etenevät ja jäsenmaita toivotaan panostamaan etukäteistyöhön paikallisesti. Kaikkia jäsenmaita toivotaan myös osallistuvan seuraavaan suunnittelutapahtumaan: Get Moving to Action, jossa käsitellään  vahvan liikken syntyä ja mobilisointia sekä muita COP-konferenssiin liiittyviä aiheita.

Kokonaisuudessaan vuosikokous oli huippu kokemus ja siitä jäi erittäin hyvä mieli. Tutustuin paljon uusiin ihmisiin, joista sain inspiraatiota, intoa ja voimaa tuleviin haasteisiin. Tapasin myös muiden pohjoismaiden edustajia, jotka kertoivat kaivostilanteestaan, ja joiden kanssa kaivostyöryhmämme pystyy tulevaisuudessa jakamaan ja vaihtamaan ideoita sekä tukemaan toisiaan. 

Espanjasta lähdin kotimatkalle maateitse ja minut toivotettiin tervetulleeksi vierailemaan Maan ystävien toimistoissa matkani varrella. Valitettavasti minulla oli aikaa käydä vain Brysselissä Euroopan Maan ystävien toimistolla. Toimisto sijaitsee talossa, missä toimii monta eri järjestöä, ja tunnelma oli sen mukainen. Yhteisessä kahvilassa tarjoiltiin luomuruokia ja pääsin tutustumaan matokompostin elämään. Seinät olivat täynnä ohjeita kestävämpään elämäntapaan ja julisteita menneistä kampanjoista. Toimisto oli avotoimisto, missä ihmiset loivat ystävällisen, rauhallisen sekä työstään innostuneen ilmapiirin. Minut esiteltiin kaikille ja jokaisella oli aikaa kertoa työstään ja toimenkuvastaan. Oli myös mukavaa tavata uudestaan samoja henkilöitä, joihin olin tutustunut jo vuosikokouksessa. Päivänpäätteeksi keräännyttiin yhteisen pöydän ääreen postittamaan kirjeitä EU-parlamentin uusille MEP:lle, joita aktivoidaan ottamaan kantaa ympäristökysymyksiin. Työ Euroopan Maan ystävissä vaikuttaa antoisalta ja mielenkiintoiselta ja tiedän, että Brysselissä on toimisto, missä tulevaisuudessa itsekin työskentelisin mielelläni.

Seuraavan vuoden vuosikokous päätettiin pitää Georgiassa, minne toivottavasti meiltä Suomesta päästään jälleen osallistumaan, hakemaan inspiraatiota ja tutustumaan ahkeraan ja innostavaan maailmanlaajuiseen verkostoon, mikä meillä Maan ystävillä on. 



Syksyisin terveisin Maan ystävien aktiivi
Sini

sini.ilmonen(at)maanystavat.fi

Mitä EU:n ja Yhdysvaltojen välisille TTIP-sopimusneuvotteluille ja niiden vastarinnalle kuuluu?

Maan ystävien blogista löytyy viime vuoden joulukuulta kahdeksan suomalaisen kansalaisjärjestön laatima ja allekirjoittama julkilausuma, joka kritisoi EU:n ja Yhdysvaltojen välisiä TTIP-sopimusneuvotteluja. Tämä Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuussopimus oli myös Maan ystävien puheenjohtajan blogikirjoituksen aiheena muutama kuukausi sitten. Molemmat painottivat neuvottelujen epädemokraattista luonnetta ja sopimuksen mahdollisia tuhoisia seurauksia muun muassa ympäristön, ihmisoikeuksien ja terveyden saralla (puhumattakaan ruokaturvallisuudesta!).  

Kaiken (äärimmäisen aiheellisen!!) kritiikin keskeltä kerrataanpa vielä kerran, miksi neuvotteluja käydään? Mikä niiden tilanne on? Ja mitä kansalaisvastarinnalle kuuluu? 

Euroopan komissio, aina niin uskollinen uusliberalismin tukipilari, kertoo koko sopimuksen tarkoituksen olevan (yllätys, yllätys) talouskasvu ja työllisyyden lisääminen. "Itsenäisten tutkijoiden" (tuskin, kun lukemattomat finanssialan jättiläiset kuuluvat tutkijoiden tukijoihin) tekemien tutkimusten mukaan EU, US ja käytännössä koko maailma hyötyisi sopimuksesta miljardien arvosta. Vielä tarkemmin ottaen komissio esittää, että "keskiverto eurooppalainen kotitalous" hyötyisi 545 euroa joka vuosi. Kysymys kuuluukin, uskooko tuota KUKAAN? Oikeasti?

Komission ajatusmaailma perustuu useaan erittäin kyseenalaiseen olettamukseen. Ensinnäkin, koko maailmankuva perustuu (jälleen kerran) siihen olettamukseen, että talouskasvu on välttämätön osa hyvinvointia (vaikka esimerkiksi degrowth-tutkijat esittävät jatkuvasti vaihtoehtoja) ja siten se on paitsi toivottavaa, myös mahdollista, vaikka kulutus onkin jo nykyisellään täysin kestämättömällä tasolla. Toiseksi ajattelun perustalla on olettamus, että monikansallisten yritysten ja näiden osakkeenomistajien varallisuuden kasvu tarkoittaisi automaattisesti myös muiden ihmisten varallisuuden kasvua (niin sanottu 'trickle down effect'), vaikka tuhottoman monet tutkimukset ja tilastot ovatkin osoittaneet toisin. Näiden lisäksi muun muassa The Guardian -uutistoimiston kommentaattori George Monbiot on kiinnittänyt huomiota monien muiden vapaakauppasopimusten taloudellisiin tuloksiin: esimerkiksi Obama lupasi, että Yhdysvaltojen Korean välinen vapaakauppasopimus lisäisi vientiä $10 miljardin edestä ja toisi 70,000 uutta työpaikkaa, mutta käytännössä vienti väheni $3,5 miljardin verran ja työttömien määrä kasvoi 40,000:lla. Bill Clinton lupasi aikoinaan, että Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus toisi 200,000 uutta työpaikkaa, mutta sen sijaan 680,000 työpaikkaa menetettiin.

Näissä sopimuksissa haiseekin poikkeuksetta syvä epätoivo ja itsepetos: kerta toisensa jälkeen turvaudutaan samoihin keinoihin ja samaan retoriikkaan (markkinatoimijat => talouskasvu => hyvinvointi), vaikka tulokset puhuvat ihan toista.
   

Ja niinpä neuvottelut sen kuin jatkuvat: osapuolet kävivät heinäkuussa kuudennen, viikon kestävän ja laaja-alaisen neuvottelukierroksen Brysselissä ja neuvottelut jatkuvat syyskuun ja lokakuun vaihteessa Washingtonissa. Neuvottelut on kaiken lisäksi tarkoitus saada päätökseen vielä tämän vuoden aikana, tosin tämä tuskin tulee tapahtumaan. Tiukasta aikataulusta ja olemassa olevista tiedoista tulee silti vääjäämättä kamala tunne, että tämä tulee todellakin tapahtumaan (??). Tästä tulee myös itselle tunne, että olen jotenkin siirtynyt siitä uskosta, että neuvottelut olisi mahdollista pysäyttää, äärettömän kyrpiintymisen kautta neuvotteluvaiheeseen (the 5 stages of grief?). Eli olisiko mitään kriittistä vielä pelastettavissa? Mihin vastarinnan tulisi keskittyä?

Näyttää selvältä siltä, että sopimukseen liitetty investointisuoja on mahdollisesti kriittisin asia koko neuvotteluissa. Kuten hyvin tiedossa, sen kautta yritykset voivat "haastaa oikeuteen" valtioita, kuten on nähty esimerkiksi Uruguayssa ja Australiassa (tupakkayhtiö Phillip Morris) sekä Saksassa (sähkönmyyjä Vattenfall) ja Romaniassa (kaivosyhtiö Gabriel Resources). Investointisuojan virallisena tarkoituksena on sijoittajien suojelu tilanteissa, joissa kohdemaat ovat jollain tapaa epävakaita ja voivat toimia ennustamattomalla tavalla, mutta tämä tuskin on tarpeen EU:n kohdalla?? (Vaikka toivoisinkin lisää epävakautta suuremman poliittisen ja sosiaalisen aktivismin muodossa!) Ehkä tämän tulisi olla se painopiste, johon keskittyä, jos junaa ei mitenkään voi pysäyttää? Voi voiko?

TTIP-sopimuksen investointisuoja muistuttaa suuresti 1990-luvun lopulla yritettyä MAI-sopimusta, joka kaatui virallisesti Ranskan perääntymiseen. Epävirallisena syynä voidaan kuitenkin nähdä olevan kansalaisyhteiskunnasta kummunnut valtava vastustus. Nyt TTIP:n kohdalla on usein vaikuttanut siltä, että vastaavaa hyökyaaltoa ei ole saatu aikaan, mutta sekä yleinen että oma epätietoisuus johtuu varmasti osittain valtavirtamedian puutteista. Sitä suuremmalla syyllä nyt olisi korkea aika laittaa kollektiiviset päät yhteen ja alkaa intensiivinen tiedotus- ja aktivistikampanja! Joten kaikki kynnelle kykenevät, tässä muutamia oleellisia tapahtumia ja päivämääriä:

10.9. klo 15-18 (Elintarviketyöläisten liiton kokoustila, Siltasaarenkatu 6, 5. krs), TTIP-verkoston ja Siemenpuu-säätiön TTIP-seminaari: Voivatko kauppa- ja ympäristöpolitiikat käydä dialogia?

24.9. TAI 29.9. (Päivämäärä oli 29.9., mutta se yritetään aikaistaa): Eurooppalaisen kansalaisaloitekampanjan avajaistempaus

25.9. TTIP-verkoston ja AEPF:n järjestämä vapaakauppaseminaari

11.10. Kansainvälinen toimintapäivä TTIP-, CETA- ja TISA-neuvottelujen keskeyttämiseksi.
Etenkin tuohon viimeiseen kaikki mukaan!!

Lisätietoja:
TTIP-info -verkosto
Sähköposti: ttipinfo[at]riseup.net
Facebook: http://www.facebook.com/ttipinfo
Twitter: http://twitter.com/ttipinfo
Sähköpostilistalle liittyminen: ttipinfo-subscribe[at]lists.riseup.net

Intohimoista syksyä odotellessa
Terhi
Maan ystävien harjoittelija

Bulgariasta kajahtaa, osa 2: Luonto puhuu

Eteläisessä Bulgariassa, yli kilometrin korkeudella merenpinnasta, paikassa, jossa korvat saattavat mennä lukkoon, on järvi nimeltä Beglika. Sitä ympäröivät Rodopivuoret, jotka ulottuvat Kreikkaan asti. Paikallisilmastossa vaikuttavat tuulet sekä pohjoisesta että välimerellisestä lämpimämmästä ilmastosta. Paikka on hieno monestakin syystä, yksi syy on se, että siellä on kansallispuisto. 

Näissä maisemissa, tarkemmin luoteisessa osassa vuoria, Batakissa, järjestettiin Euroopan Nuorten Maan ystävien kesäleiri elokuussa 2014. Luonto leirialueellamme Forest Center Chatumassa oli huippujen ympäröimä, ja kuusien sekä mäntyjen peittämä. Tuttuina havupuulajeina mm. Picea abies.

Vuorilla samoillessa ryhmämme kanssa ihastelimme luontoa ajan kanssa. Polulla oli sieniä, orakkaita jne. Suomalainen maan ystävä huomasi tuon, koska Suomihan on paikka, jossa sienestys on tunnettu harraste ja asia, jonka helposti omimme. Ei siis näin ollen muiden maiden retkeilyssä osana (huomasin olevani ihan väärässä). 

Vehreydestä voi tehdä myös taidetta. Maataidetyöpajan tuotoksia.

Hieman samoillessa sekä bulgarialaisten, suomalaisten sekä mm. alankomaalaisten kanssa opin ymmärtämään, että monella seudulla lajit ovat suunnilleen samoja. Ajatusmaailma, jossa kuvittelin, että vain Suomessa kasvaa kantarelleja ja herkkutatteja, mureni. Tuttuja olivat monetkin ruokasienet myös muualla Euroopassa

Myös vuoriston kasvillisuus oli tuttua. Oli metsämaitikkaa, särmäkuismaa, mustikkaa, vadelmaa sekä erilaisia niityllä kasvavia lajeja.

Kuten myös rakkaassa kotimaassamme Suomessa, paikallinen Maan ystävien toveri sanoi, että kannattaa laittaa tikku muurahaispesään: ”se maistuu sen jälkeen hieman kirpeälle ja on makoisaa”. Hymyilytti omat lapsuuden muistot.

Takasin palatessamme metsäretkeltämme huomasin maassa jotain erilaista kuin Suomessa: kallioperässä oli vaaleanpunaista, ja se kiviaines nousi maan uumenista särmikkäinä ja kimaltavina. Kysyin luennoitsijaltamme geologista taustaa, ja hän kertoi värikkäiden kivien olevan kvartsia, ruusukvartsia. 

Maa saattaa olla erilainen erilaisissa habitaateissa, mutta se on yhtäkaikki meidän kaikkien maa, varsinkin niiden, jotka yöllä märissä teltoissa kuulivat, kuinka maa oli osa heitä.



Heli
Jyväskylän Maan ystävistä

Bulgariasta kajahtaa, osa 1: Something BIG

Euroopan Nuorten Maan ystävien ruoka ja maatalous -teemainen kesäleiri järjestettiin Bulgariassa Rodopivuorilla elokuussa 2014. Maan ystävien Kuopion kaksikko päätti ottaa matkaan vauhtia Pohjois-Suomen kautta. InterRail-passit taskussa matkattiin kohti Torniota ja ylitettiin raja maateitse. Junissa istumiseen alkoi tottua jo parissa päivässä. Saksassa vegaanisten ruokien laaja kirjo sai meidät kuitenkin pysähtymään ja sulattelemaan nautittuja herkkuja muutamaksi päiväksi. Vengo-niminen ravintola Bremenissä sai aikaan molemmilla ”foodgasm”-olotilan, eikä Hampurin Veganz-kauppa ainakaan lieventänyt fiilistä.

Ruokateema jatkui leiripaikalla Beglika-järven rannalla. Kiertelevät kasvisruokakokit valmistivat maistuvia aterioita, mutta jo parin päivän jälkeen proteiinien niukkuus alkoi harmittaa. Ihmetytti, etteivät ammattikokit juurikaan käyttäneet siemeniä, linssejä tai papuja. Ainoatakaan papua en kuuden päivän aikana ruoasta löytänyt, linssejä oli vain muutamalla aterialla ja siemeniä lähinnä salaatissa ja aamupalalla. Suomessa ”mistä vegaani saa proteiinia” -ihmettelyä kuulee nykyään harvemmin, kun tietoa on ollut runsaasti jaossa. Papujen ja linssien rinnalle nostetaan nykyään myös vehnägluteenista valmistettu seitan, erinomaisen aminohappokoostumuksen omaava hamppu sekä mainettaan lupaavasti niittävä lupiini.

Ravitsemustiedon puutteesta huolestuneena otin veganismin edistämisen esille Food unplugged -kampanjan suunnittelussa. Tästä aloitteesta innostuneena kampanjassa päätettin koota kasviskeittokirja. Julkaisun alkuun painetaan kevyt tietopaketti siitä, kuinka terveellinen kasvisruokavalio koostetaan. Kirjaan kerätään ympäri Eurooppaa perinteisiä kasvisruokaohjeita mahdollisimman sesonginmukaisesti. Suomesta julkaisuun päätynee ainakin imelletty perunalaatikko ja seitankinkku. Teos on suunniteltu julkaistavaksi ennen vuoden loppua, jotta lukijat voidaan keittokirjan kautta toivottaa ympäristö- ja ilmastoystävällisempään uuteen vuoteen. 

Leiri oli kokonaisuudessaan ainutlaatuinen kokemus ja erinomainen tapa tutustua Euroopan Nuorten Maan ystävien toimintaan. Olen ollut vasta vuoden mukana Maan ystävissä ja kesäleiri sai minut vakuuttuneeksi siitä, että toimin arvoihini sopivassa järjestössä. Maan ystävissä jokainen voi löytää oman väylänsä vaikuttaa: Leirillä kuultiin, miten EU:ssa saa äänensä kuuluviin ja suunnitteilla on myös opintomatka Brysseliin. Iltanuotiolla kerrottiin myös jännittäviä tarinoita eri maiden tempauksista, joissa suora toiminta ja aktivismi olivat vahvasti läsnä. Hätä ei aina lue lakia…

Ajatukseni tiivisti erinomaisesti tšekkiläinen Tereza, kun pohdimme työpajassa, mitä merkitsee kuulua Euroopan nuoriin maan ystäviin. Hän kirjoitti paperille suurilla kirjaimilla ”Being part of something BIG”. Tunne siitä, ettemme ole täällä Suomessa yksin muuttamassa maailmaa, saa jaksamaan ja jatkamaan. Ympäri maailmaa on ihmisiä, joilla on sama into ja polte poistaa epäoikeudenmukaisuutta ympärillämme.


Maan ystävien aktiivi
Miia

 

Lue lisää Food unplugged –kampanjasta:  http://www.foeeurope.org/yfoee/food-and-agriculture-manifesto

Ruokaohjeita (englanniksi) voi myös lähettää s-postiin miia.komulainen (at) gmail.com.

Mitä Maan ystävyys tarkoittaa eri puolilla maailmaa?

Yksi asia, jota olen tässä työharjoitteluni aikana kartoittanut, on maailman Maan ystävien pääteemat ja painotusalat. Aihe kumpuaa paitsi viime toukokuun väentapaamisen visiointisessiosta (mitä maan ystävyys tarkoittaa), myös henkilökohtaisista mietinnöistäni. Oma kiinnostukseni Maan ystäviin heräsi lukiessani Suomen MY:n nettisivuja, joilla sanotaan muun muassa seuraavasti:

Our mission is to create a more just, equal and ecologically sustainable world. We want more local economies; to nurture the earth's ecological, cultural and ethnic diversity; to act against militaristic structures; to halt and reverse environmental degradation; and to promote human and animal rights.

Maan ystäville maailma on kokonaisuus, jossa erilaiset ongelmat nivoutuvat toisiinsa. Siksi Maan ystävät toimii ympäristönsuojelun, yhteiskunnallisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, ihmisoikeuksien sekä rauhan ja demokratian edistämisen puolesta.

Olin nimenomaan etsinyt järjestöä, jolla olisi holistinen maailmankuva ja ymmärrys ongelmien yhteyksistä: että taloudellisia, poliittisia ja yhteiskunnallisia rakenteita ei voi erottaa "ympäristöstä" ja hyvin todellisista globaaleista ongelmista. Tämän näkemyksen myötä minua kiinnosti myös tietää, että kuvastavatko maailman Maan ystävien teemat ja kampanjat vastaavaa käsitystä; ovatko heidän teemat ja kampanjat luonteeltaan monipuolisia.

Ja tämä kiinnostus vei siis tähän käsillä olevaan pieneen katsaukseen. Olen käytännössä selannut kaikkien maakohtaisten Maan ystävien (sekä myös kansainvälisen ja eurooppalaisen kattojärjestön, FOEI:n ja FOEE:n) nettisivuja ja poiminut niiden perusteella jokaisen järjestön pääteemoja. Kaikilla 74 järjestöllä ei ole omia sivuja (esim. moni Latinalaisessa Amerikassa), jotkut sivut ovat erittäin suppeita (esim. Kanada) ja joidenkin kohdalla tuli ylitsepääsemättömiä kieliongelmia (esim. Slovakian kaksi järjestöä), joten kyseessä ei ole aivan täysin vesitiivis ja kattava aineisto. Kaikki maantieteelliset alueet ovat kuitenkin sen verran hyvin edustettuina (Euroopasta 30/31, Latinalaisesta Amerikasta ja Karibialta 10/14, Pohjois-Amerikasta 2/2, Afrikasta 12/14 sekä Aasiasta ja Oseaniasta 9/13, eli kaiken kaikkiaan 63/74 = 85 %), että niistä voi tehdä jotain yleistyksiä. Tietenkään nettisivut eivät varmasti monen kohdalla kata koko toiminnan kirjoa ja nykytilaa ja siksi niin sanottuihin "tuloksiin" voi suhtautua terveellisellä varauksella. Myöskin tekemäni kategorisoinnit ovat aika laajoja (perustuvat suurelta osin monien järjestöjen omiin kategorisointeihin) ja niiden sisälle laitetut asiat niin moniselitteisiä, että ne sopisivat useaan kategoriaan yhtäaikaa. MUTTA kaikista puutteista huolimatta toivon, että tästä on jollekin muullekin jotain iloa. 

Tässä siis muutamia keskeisiä tutkimusmatkan "tuloksia" (täältä löytyy myös tarkemmat maakohtaiset muistiinpanot):

Kaiken kaikkiaan maan ystävyyden merkitys voidaan nähdä olevan monin paikoin aika kirjaimellinen; 

• luonto ja luonnonresurssit (teemana 93 prosentilla järjestöistä - sisältää alateemoja, kuten biodiversiteetti, metsät, vesi, kaivostoiminta, jätteet, jne), 
• ilmasto ja energia (86 prosenttia maakohtaisista järjestöistä) sekä 
• ruoka ja maatalous (67 prosenttia järjestöistä) ovat selkeästi suurimmat toiminnan alueet. 

Seuraavaksi yleisin aihepiiri on erilaisten alistussuhteessa olevien / valtavähemmistöjen oikeudet (44 prosenttia järjestöistä - alateemoina ympäristöoikeudenmukaisuus, ilmastopakolaisuus, alkuperäiskansat, kehitysmaat, vesi ihmisoikeutena, patojen vaikutukset ihmisiin, jne).

Talous (35 prosenttia - esim. taloudellinen oikeudenmukaisuus, pankkien sääntely, monikansalliset yritykset, julkinen talous, kansainvälisten rahoitusinstituutioiden reformi, solidaarisuustalous, kauppa- ja sijoitustoiminta, jne), kansalaisten osallistaminen ja koulutus/kasvatus (33 prosenttia) sekä terveys ja teknologia (30 prosenttia - esim. geenimuuntelu, nanoteknologia) muodostavat pienemmän, mutta yhä näkyvän toimialueen. Viimeisenä tulevat yksilöllinen ja yhteiskunnallinen muutos (21 prosenttia järjestöistä - teemoina esim. downshiftaus, paikallisuus, jokapäiväinen elämä, taitotyöpajat, jne), ydinvoima (19 prosenttia) sekä militarismi ja rauha (8 prosenttia - mm. ydinaseet, ympäristökonfliktit, jne). 

Jos teemoja ja kampanjoita jaotellaan maantieteellisten aluekokonaisuuksien mukaan, on selvää, että Euroopassa ilmasto- ja energia-asiat ovat yleisimmät toiminnan aihealueet (100 prosenttia järjestöistä), näiden jälkeen luonto ja luonnonresurssit (93 prosenttia järjestöistä), ruoka ja maatalous (70 prosenttia järjestöistä), terveys ja teknologia (43 prosenttia järjestöistä), talous (40 prosenttia järjestöistä), osallistaminen ja kasvatus (40 prosenttia järjestöistä), ja niin edelleen. Militarismin ja rauhan asiat ovat harvan järjestön konkreettisena huolenaiheena (vain 7 prosenttia järjestöistä), ainoat poikkeukset Belgiassa (Mother Earth) ja Georgiassa.  

Ilmasto ja energia (100 prosenttia järjestöistä) sekä luonto ja luonnonresurssit (myös 100 prosenttia järjestöistä) ovat yleisimpiä aiheita myös Pohjois-Amerikassa. Sen sijaan vain Yhdysvaltojen teemoina ovat ruoka ja maatalous, talous, terveys ja teknologia sekä ydinvoima. Kanada taas ajaa marginalisoitujen oikeuksia (ympäristöoikeudenmukaisuus). Osallistaminen / kasvatus, yksilöllinen ja yhteiskunnallinen muutos sekä militarismin ja rauhan asiat sen sijaan näyttävät olevan taka-alalla molemmilla (toki mm. energiaratkaisuihin kuuluu yksilölliset ja yhteiskunnalliset muutokset, mutta suorat viittaukset ihmisten käyttäytymisen ja ajattelun muutokseen vaikuttavat puuttuvan). Yksi yleinen havainto on myös se, että ydinvoima ilmenee erittäin läntisenä toiminnan aihepiirinä: Ainoastaan Belgia (Mother Earth), Bulgaria, Itävalta, Norja, Puola, Ranska, Saksa, Suomi ja Tanska Euroopassa (9/30), Yhdysvallat Pohjois-Amerikassa (1/2) sekä Australia ja Uusi-Seelanti Aasian ja Oseanian alueella (2/9) näyttävät ajavan ydinvoiman vastaisia kampanjoita - toisin sanoen sitä ei esiintynyt ollenkaan Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla, eikä myöskään Afrikassa.

Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla toiminta keskittyy ennen kaikkea luontoon ja luonnonresursseihin (100 prosenttia järjestöistä), sen jälkeen ruokaan ja maatalouteen (80 prosenttia järjestöistä), kolmantena ilmastoon ja energiaan (60 prosenttia järjestöistä), neljäntenä ihmisoikeusasioihin ja erilaisten alistussuhteessa olevien / valtavähemmistöjen oikeuksiin (50 prosenttia järjestöistä). Vähiten toimintaa on ydinvoiman saralla ja tämän jälkeen terveyden ja teknologian (20 prosenttia järjestöistä) sekä yksilöllisen ja yhteiskunnallisen muutoksen aihepiireissä (myös 20 prosenttia järjestöistä). 

Myös Afrikassa luonto- ja luonnonresurssit näyttävät olevan yleisin toiminnan alue (92 prosenttia järjestöistä). Tämän jälkeen tulevat ilmasto ja energia (83 prosenttia järjestöistä), seuraavaksi ruoka ja maatalous (67 prosenttia järjestöistä) sekä ihmisoikeudet ja erilaisten marginalisoitujen oikeudet (50 prosenttia järjestöistä). Terveys ja teknologia, ydinvoima sekä militarismi / rauha näyttävät puuttuvan kokonaan, kun taas talous on esillä ainoastaan – yllätys, yllätys – Nigeriassa (teemana yritysvastuu ja luonnon hyvinvointi). Tässä kategorisoinnissa on toki haittana se, että esimerkiksi 'governance' aiheena kattaa melkein kaikki aihepiirit, mutta olen laittanut sen "osallistamisen" alle...    

Viimein Aasiassa ja Oseaniassa (jotka on laitettu yhteen lähinnä FOEI:n kategorisoinnin mukaisesti, vaikka etenkin Australia ja Uusi-Seelanti sopisivat ehkä paremmin samaan ryhmään Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa) yleisin toiminnan alue on jälleen luonto ja luonnonresurssit (100 prosenttia järjestöistä). Muut tulevat huomattavasti perässä: ensin ilmasto ja energia (67 prosenttia järjestöistä) sekä marginalisoidut ja ihmisoikeudet (myös 67 prosenttia järjestöistä), joiden jälkeen ruoka ja maatalous (44 prosenttia järjestöistä) sekä talous (44 prosenttia järjestöistä). Militarismin ja rauhan asiat ovat sen sijaan muita maanosia yleisemmät (22 prosenttia järjestöistä) Indonesian ja Palestiinan kampanjoiden vuoksi.

Mitä tulee kotimaahamme (MY:n nettisivuilla olevien kampanjoiden ja aihepiirien perusteella), Suomen Maan ystävät näyttäytyy monipuolisena järjestönä, joka toimii ainakin seuraavilla aloilla: ilmasto ja energia; ruoka ja maatalous; luonto ja luonnonresurssit; alkuperäiskansat, kehitysmaat ja ihmisoikeudet, ydinvoima, yksilöllinen ja yhteiskunnallinen muutos sekä ihmisten osallistaminen / kasvatus. Suomen MY poikkeaa monista muista sillä, että ennen kaikkea talousasiat ja militaristiset huolenaiheet eivät näytä olevan edustettuina kampanjoissa (poikkeuksena TTIP). Juuri talous olisikin sellainen osa-alue, jonka tärkeyden ja näkyvyyden soisin kasvavan – kuten on jo varmasti tullut moneen kertaan selväksi. ;) 

Toivottavasti ei mennyt liian puuduttavaksi loppua kohden, pidemmät analyysit toiseen kertaan...

Hyvää viikonloppua toivottaen

Terhi

Maan ystävien harjoittelija

Miten nuorille pitäisi puhua globaaleista ongelmista?

Isäsi auto kiihdyttää ilmastonmuutosta, pihvisi tuhoaa Brasilian sademetsät, henkkamaukkapaitasi on ommeltu huonoissa oloissa... Maailma on täynnä epäkohtia, joissa olemme enemmän tai vähemmän osallisena. Ongelmat voi toki kieltää, jolloin itsellä on ehkä helpompi olla, mutta tällä menetelmällä ongelmat eivät häviä mihinkään. Maton alle lakaistuilla ongelmilla on pikemminkin taipumus vain kasvaa. Oikeastaan, jos ei varsinaisesti asu ihan tynnyrissä, tiedolta ilmastonmuutoksen tai luonnonvarojen ylikulutuksen kaltaisista aiheista on mahdotonta täysin välttyä.

Jos on millään tasolla mukana yhteiskunnassa, ei voi välttyä ajatukselta, että on myös itse välillisesti tai välittömästi mukana aiheuttamassa globaaleja ongelmia, muutoksia ja katastrofeja. Myös lapset ja nuoret altistuvat, tahallisesti tai tahattomasti, maailman uutisille ja tapahtumille, jotka eivät aina ole helppoja tai kivoja. Vastuullinen kasvattaja haluaa auttaa lasta ymmärtämään, mistä uutisoinnissa on kysymys ja ennen kaikkea ohjata tulevaisuuden aikuisia kestävän yhteiskunnan rakentamiseen. Tällöin joutuu kuitenkin väistämättä monimutkaisten kysymysten hetteikköön, jossa vaikea täysin välttyä syyllisyyden tunteilta.

Ongelmien kieltäminen olisi kasvattajalle helppo vaihtoehto: “Olet vielä niin nuori, että sinun ei tarvitse välittää asiasta.”, “Tää meidän auto päästää ilmaan vaan ruusun tuoksua.”, “Älä kysele!”, “Ei tää koske meitä.”. Mutta ongelmien lakaiseminen maton alle olisi karhunpalvelus tuleville aikuisille. Nyt lapsuuttaan ja nuoruuttaan elävät ihmiset kasvavat globalisoituvaan yhteiskuntaan, jossa on pakko ymmärtää globaaleja syy-seuraus -suhteita. Lisäksi aikaisempien sukupolvien aiheuttamat, ilmastonmuutoksen kaltaiset ympäristökatastrofit eivät häviä minnekään, vaan nykylasten on pakko elää ongelmien kanssa. On meidän aikuisten tehtävä antaa lapsille ja nuorille työkaluja ymmärtämiseen.

Toisaalta pelottelu ja syyllistäminen ei sekään ole kestävä ratkaisu. Ihmisen mieli yrittää selittää asiat parhain päin, ja tarvittaessa tosiasiat voi olla helpompi kieltää, jotta oma oleminen ei käy ylivoimaiseksi. Olen tavannut yllättävän monta nuorta, joita ilmastonmuutos “ei kiinnosta” tai joille vaatetehtaiden työntekijöiden työskentelyolosuhteet on “ihan sama”. Nämä nuoret ovat varmasti ainakin jollakin tasolla tietoisia maailman ongelmista, mutta on vaikea nähdä, että he olisivat ensimmäisinä mukana rakentamassa kestävää yhteiskuntaa.

Olisi siis väärin kääriä lapset pumpuliin ja sanoa, että maailman ongelmat eivät koske heitä. Toisaalta on yhtä lailla väärin sälyttää pienille harteille vastuuta, joka ei niille kuulu. Kuinka nuorten kanssa voi sitten käsitellä globalisoituvan maailman ilmiöitä, joihin kuuluu usein epäkohtia, ympäristötuhoja ja suoranaista sortoa? Kuinka rohkaista nuoria ajattelemaan vaikeitakin asioita ilman musertavaa syyllisyyttää tai ylimielistä kaiken kieltämistä?

Globaalit ympäristöongelmat ovat äärimmäisen monimutkaisia ja niiden ratkaisut ovat aina enemmän tai vähemmän epätäydellisiä. Kasvattajan olisi tärkeä ohjata lapset ja nuoret näkemään ongelmien monimutkainen luonne ja valtasuhteet ilmiöiden takana. Esimerkiksi ilmastonmuutos on länsimaisten teollisuusyhteiskuntien hiilidioksidipäästöjen syytä. Pääsääntöisesti teollisuusmaat ovat hyötyneet tilanteesta, ja kehitysmaat kärsineet, vaikka suurin osa maapallon väestöstä asuukin kehitysmaissa. Kun kehitysmaat alkavat tavoitella länsimaiden elintasoa, kasvihuonekaasupäästöt ja siten ilmastonmuutos uhkaavat räjähtää käsiin. Onko jokaisella kiinalaisella oikeus autoon? Ilmeinen vastaus on, että maapallo ei kestä Kiinan autoistumista, mutta onko länsimaisella teollisuusyhteiskunnana kasvatilla, jolla on itsellä auto tai jopa kaksi, oikeus kieltää kiinalaiselta kulkupeliä? Ja vaikka joku yksittäinen tunnollinen kansalainen tai jopa kokonainen Tuvalun kaltainen pieni valtio olisikin halukas leikkaamaan omaa elintasoaan yhteisen hyvän nimissä, lopulta ne, joilla on eniten valtaa, saavat päättää, paljonko kasvihuonekaasuja (ja ilmastonmuutoksen aiheuttamia ongelmia) tuotetaan.  

Koko globaalien ympäristöongelmien vyyhti on äärimmäisen sekava, ja aikuistenkin on vaikea hahmottaa kaikkia syy-seuraus -suhteita, joten asioista pitää puhua lapsen ja nuoren ikätason huomioiden. Tavoitteena on luoda tila, jossa lapsi tai nuori voi pohtia, mitä mieltä on maailmasta ja tarkastella ilmiöitä omasta ja muiden näkökulmasta. Tarkoitus ei ole antaa yksinkertaisia toimintaohjeita tai kulutusvinkkejä, vaan rohkaista nuoria monipuoliseen ja kriittiseen ajatteluun.

Mutta minkälaista tällaiseen kriittiseen ajatteluun ohjaava globaalikasvatus sitten konkreettisesti on? Vastauksia tähän kysymykseen etsimme Maan ystävien Globaalia ympäristökasvatusta -hankkeessa. Yksinkertaisia tai helppoja vastauksia ei varmasti ole luvassa, kun lähdemme työstämään kysymystä opintopiireissä eri puolilla Suomea syyskuussa. Jos sinua kiinnostaa ottaa asiasta kansamme selvää, tule mukaan! Lisätietoja nettisivuilta ja allekirjoittaneelta.

Anni Kiviranta
annikiviranta@maanystavat.fi
 

Kirjoittaja on Maan ystävien Globaalia ympäristökasvatusta -hankkeen koordinaattori

Globaalit ongelmat ja niiden moninaiset syyt

Olen globaalin ympäristökasvatushankkeen parissa sekä myös eri maiden Maan ystävien teemoja ja kamppanjoita tutkiessani miettinyt paljon globaalien ongelmien syitä. Itse asiassa tein tätä myös oman graduni parissa. Oma päätelmäni on, että erilaiset syyt voidaan asettaa lähes kerroksittain toistensa päälle ja harva kuorii kaikki kerrokset päästäkseen syvemmälle ilmiöiden syihin. Tämä ilmenee hyvin esimerkiksi ilmastonmuutoksen kohdalla: melkein kaikkien maiden Maan ystävät yhdistävät (nettisivujensa perusteella) ilmastonmuutoksen ja energian (ennen kaikkea fossiilisten polttoaineiden käytön) toisiinsa, mutta hyvin harva jatkaa ajatuskulkua. Miksi käytämme niin paljon energiaa? Miksi käytämme muutenkin niin järkyttävän paljon luonnonresursseja? Miksi tuhoamme maaperän, vesistöjen puhtauden, metsät? Ja riittääkö, että siirrymme uusiutuviin energianlähteisiin ja erinäisiin tapoihin rajoittaa yritysten toimintaa? Vaikka ne ovat hyviä lääkkeitä, ne eivät poista itse sairauksia. Täytyy mennä syvemmälle. 

Törmäsin opintojeni aikana muun muassa kanadalaisen tutkijan ja professorin, Matthew Patersonin,  töihin ja etenkin hänen teoksensa Understanding Global Environmental Politics: Domination, Accumulation, Resistance (2001) iski kovaa ja syvältä. Patersonin mukaan (2001, 42–52) globaalit ympäristöongelmat juontuvat ennen kaikkea neljästä maailmanpoliittisesta valtarakenteesta: valtiojärjestelmästä, kapitalismista, tiedosta (modernista tieteellisestä ja teknokraattisesta rationaalisuudesta) ja patriarkiasta. Näistä ensimmäinen, territoriaalisesti määritelty valtiojärjestelmä, on ongelmallinen, koska se perustuu alueellisesti määriteltyyn sodankäyntiin, kilpailuun ja identiteetin rakentamiseen, markkinaehtoiseen varallisuuden haalimiseen (jolla se rahoittaa ja oikeuttaa olemassaolonsa), ympäristöongelmien vastuun siirtämiseen ja hierarkian normalisointiin myös muissa elämän osa-alueissa. 

Kapitalismi (sosiaalinen systeemi, joka perustuu lisäarvon – toisin sanoen liikevoittojen – tuottamiseen työvoiman kaupallistamisen kautta) on sen sijaan ongelmallinen, koska se perustuu talouskasvun välttämättömyyteen (muutoin edessä on talouskriisi, lama), asioiden kaupallistamiseen, voittojen maksimointiin sekä globaaliin epätasa-arvoon (ainoa keino, jolla rikkaat maat voivat siirtää vaaralliset jätteensä köyhempiin maihin ja riistää nämä luonnonresursseistaan). 

Tieto – tai tarkemmin ottaen moderni tieteellinen ja teknokraattinen rationaalisuus – taas viittaa laajalti vallitsevaan näkemykseen ihmisen ja luonnon erillisyydestä tai kaksijakoisuudesta, jonka myötä luonto nähdään useimmiten hyötytavarana, ”luonnonresursseina”. Modernit tietoihanteet tarkoittavat myös sitä, että luontoa on tutkittu pelkistävien metodien kautta, jotka eivät ota huomioon asioiden tärkeitä yhteyksiä ja keskinäisvaikutuksia. Tieteellisen ja teknokraatisen rationaalisuuden ihannointi on myös johtanut siihen, että valta päättää elinalueiden ja maiden kohtalosta on annettu paikallisyhteisöjen sijasta erinäisille (yleensä kaukaisille) eliiteille, joiden omat elämät eivät ole sidoksissa niihin. 

Viimeinen tekijä eli patriarkia viittaa ennen kaikkea modernin maskuliinisuuden ihanteisiin, kuten yksilökeskeisyyteen (individualismiin), hyödyn järkiperäiseen tavoitteluun (instrumentaaliseen rationalismiin) sekä hallintaan ja alistamiseen (dominaatioon). Yksilökeskeisyys tekee yksilövapautta rajoittavien ratkaisujen toteuttamisen äärimmäisen vaikeaksi, hyödyn järkiperäinen tavoittelu on suorassa yhteydessä luonnon näkemiseen nimenomaan luonnonresursseina (erillisenä ja arvokkaana juuri kaupallisten mahdollisuuksiensa vuoksi), ja hallinta ja alistaminen toistuvat siinä tavassa, jolla suurimmat saastuttajat (etenkin rikkaat, valkoiset, länsimaiset miehet) suojaavat itsensä ympäristöongelmilta siirtämällä niiden seuraamukset naisten, ei-länsimaisten ja etnisten vähemmistöjen harteille.     

  

Toisin sanoen, näiden neljän rakenteen (valtiojärjestelmän, kapitalismin, modernin tieteellisen järkiperäisyyden ja maskuliinisten ihanteiden) logiikat ovat syvässä ristiriidassa ympäristön hyvinvoinnin kanssa. Siksi ei riitä, että pyritään lisäämään uusiutuvia energianlähteitä tai muuttamaan lakeja ja säädöksiä, tarvitaan myös syvemmälle ulottuvaa kritiikkiä, keskustelua ja muutoksia. Miten pääsemme pois yksilökeskeisestä, materialistisesta ja ihmiskeskeisestä ajattelusta ja kohti yhteisen hyvän kulttuuria, jossa ihminen on harmoninen osa luontoa ja maapallon hyvinvointia? Pois energiahullusta, markkinoihin, maailmankauppaan ja kasvutalouteen perustuvasta talousjärjestelmästä ja kohti paikallista, demokraattista, osuuskuntiin perustuvaa taloutta, jossa toiminnan keskeinen motiivi ei ole voitto vaan laajempi hyvinvointi? Tutkivan ja toiminnallisen oppimisen nimissä en esitä omia vastauksiani (vielä), tässä vaiheessa toivon vain, että yhä useampi kysyy vastaavia kysymyksiä ja yrittää löytää niihin sopivia vastauksia.

Terhi Runnalls

Maan ystävien harjoittelija

Miksi nuorille pitäisi puhua globaaleista ongelmista?

Olin nuorena sellainen maailmantuskaa poteva teini. Tajusin, että maailman luonnonvaroja haaskataan ja kurjuus kehitysmaissa lisääntyy samalla kun ihmiset läntisissä teollisuusmaissa eivät tee mitään. Teini-ikäisen musta-valkoisuudella ajattelin, että ihminen on paha ja kaikki, mitä lajina teemme on väärin ja jotenkin rikkoo luontoa vastaan. Ryhdyin kasvissyöjäksi, lakkasin ostamasta uusia vaatteita ja haaveilin omavaraisesta elämäntavasta.

Vaikka paneuduin maapallon pelastamiseen koko teini-ikäisen sielullani, kiinnitin huomiota vain niihin asioihin, joihin tunsin voivani vaikuttaa. Näin jälkikäteen voi sanoa, että en saanut aikaan kovin suurta muutosta edes lähiympäristössäni, saati yhteiskunnallisella tai globaalilla tasolla. Lähinnä leimaannuin omassa lähipiirissäni jonkinlaiseksi poikkeusyksilöksi: omat valintani olivat jokseenkin omia henkilökohtaisia valintojani, joilla yleensä lähinnä vaikeutin omaa ja toisinaan myös muiden elämää.

Miksi en sitten tehnyt mitään sellaista, jolla olisi ollut oikeasti yhteiskunnallista vaikutusta? Miksi en yrittänyt vaikuttaa poliittisiin päättäjiin, suuryritysten johtajiin tai edes mobilisoinut kotikunnassani mitään näyttävää?

Näin jälkikäteen ajatellen kyse oli paljon siitä, että minulla ei ollut käsitystä siitä, että asioihin voi vaikuttaa. Nuorikin voi osallistua yhteiskunnallisesti, mutta jos ympäristössä ei ole vaikuttamisen mallia, täytyy olla todella fiksu, rohkea ja oma-aloitteinen löytääkseen vaikuttamisen kanavat.   

Maan ystävien globaalikasvatushankkeen tavoite on ohjata nuoria tiedostamaan globaalien ilmiöiden monimutkainen luonne ja eri toimijoiden roolit siinä: Olemme kaikki osa ongelmaa, mutta toisaalta osa ratkaisua. Nuorten on tärkeää hahmottaa globaalien ongelmien mittakaava ja toisaalta omat vaikutusmahdollisuutensa. Olisi väärin väittää, että yksittäinen nuori tai edes koululuokka voisi poistaa maailmasta vääryydet, mutta suuret yhteiskunnalliset muutokset syntyvät yksittäisten toimijoiden panosten summana, mistä nuortenkin on hyvä olla tietoisia. Ketään ei voi tietenkään pakottaa vaikuttamaan, mutta kaikille pitäisi antaa siihen mahdollisuus.

 

Anni Kiviranta
 

Kirjoittaja on Maan ystävien Globaalia ympäristökasvatusta -hankkeen koordinaattori
 

Jos haluat tietää lisää Maan ystävien globaalikasvatustoiminnasta, ota ihmeessä yhteyttä: annikiviranta@maanystavat.fi

Maan ystävät ja Israelin ja Palestiinan välinen konflikti

Tämä viikko lähti alkuun sillä, että eräs pitkäaikainen Maan ystävä ehdotti Tampereen Maan ystävien (eli Mytyn) osallistumista Israelin vastaisen mielenosoituksen järjestämiseen Tampereella. Kyseessä on siis tulevan perjantain (15.8.2014) "Näpit irti Gazasta! -mielenosoitus @Tampere". Tapahtumalla "osoitetaan tukea hyökkäyksen uhreille ja vastustetaan Gazan saartoa, Gazan ja Länsirannan miehitystä, Israelin apartheidia sekä vaaditaan loppua Suomen ja Israelin välisille asekaupoille". Tämä osui sinänsä hyvin sopivaan aikaan, koska minulla oli muutenkin aikomuksena kirjoittaa aiheesta muutama sana. 

Ihan ensiksi kuitenkin yksi tunnustus: vaikka tuomitsen täysin Israelin nykyiset "sotatoimet" (lainausmerkeissä siksi, että on hyvin kyseenalaista puhua sodasta, kun toinen osapuoli on niin ylivoimainen ja aiheuttaa lähes kaikki kuolonuhrit), minulla on myös joitain sympatioita israelilaisia kohtaan. Nämä johtuvat lähinnä monista israelilaisista reppureissaajakavereista, joita on omilla matkoilla tullut aikoinaan mukaan, sekä henkilökohtaisesta mielenkiinnosta Israelin kibbutseja kohtaan. 

Mutta itse asiaan. Tietooni tuli hiljattain, että Israelin ja Palestiinan (tai useimmiten tarkemmin ottaen Israelin ja Hamasin) välinen konflikti on kaikessa poliittisuudessaan relevantti Maan ystäville myös koko kansainvälisen verkoston sisäisten asioiden takia. Aiheesta on nimittäin tullut hiljattain vääntöä muutamasta eri suunnasta. Muun muassa viime toukokuussa Palestiinan Maan ystävät (PENGON) lähetti vetoomuksen, jossa he pyysivät ympäristöjärjestöjä ympäri maailman välttämään yhteistyötä Lähi-idän Maan ystävien (FoEME) kanssa. Perusteluna oli, että FoEME (jossa on mukana israelilaisia, palestiinalaisia ja jordanialaisia) pyrkii näennäisellä epäpoliittisuudellaan normalisoimaan nykyisen, palestiinalaisten kannalta sietämättömän tilanteen alueella. FoEME:n vastaus oli, että kyseessä ovat vääristellyt ja kontekstista erotetut väitteet ilman perää; päinvastoin he ovat toistuvasti ottaneet kantaa palestiinalaisten puolesta. Kesäkuussa sen sijaan Italian Maan ystävät syyttivät Maan ystävien kansainvälistä kattojärjestöä  (Friends of the Earth International, FoEI) anti-semitismistä, mutta FoEI:n hallitus tietenkin kielsi syytteet ja huomautti tällaisen puheen vahingoittavuudesta laajemmin. Viimeisin (tietämäni) virallinen kanta on, että FoEI tuomitsee Israelin toimet Gazassa ja vaatii välitöntä loppua Israelin tuottamalle verilöylylle. Vaikka tällaiset sisäiset tappelut ovat valitettavia, ne ovat toisaalta myös hyvin ymmärrettäviä. Kyse on monille kirjaimellisesti elämästä ja kuolemasta, oikeudenmukaisuudesta, ihmisoikeuksista. Mutta onko asia niin yksinkertainen, että se on vain yhdestä toimijasta (Israelista) kiinni? Tuskin.

Ja tästä pääsemmekin takaisin alkuun ja mielenosoitusten tarkoituksiin. Ketä ja mitä meidän tulisi mielenosoituksilla vastustaa? Israelin tämänhetkistä joukkomurhaa palestiinalaisalueilla? Ehdottomasti! Gazan saartoa sekä Gazan ja Länsirannan miehitystä (muistaen kuitenkin Israelin kokemukset vuosilta 1948, 1967, 1973 ja vuodesta 1987 oikeastaan nykypäivään)? Kyllä. Israelin asekauppoja? Kyllä. Entä Hamasin toimintaa? Ehdottomasti. Hamasin olemassaolon tarkoitus on Israelin tuhoaminen ja sen valmius terroristihyökkäyksiin ja siviilikuolemiin rajan molemmin puolin lukitsee Gazan konfliktiin Israelin kanssa. Toisaalta Israelin ylläpitämä Gazan saarto (ja sen tuomat taloudelliset ym. vaikeudet) aiheuttaa otolliset olosuhteet ääriryhmien suosiolle. Tilanne on monin puolin mahdoton, mutta se ei ole vain ja ainoastaan yhdestä toimijasta kiinni. Siksi voisi olla tarpeen (myös laajempaa Maan ystävien verkostoa ajatellen), että mielenosoitukset eivät olisi yksiselitteisesti Israelia vastaan vaan myös laajemmin sitä kaikkea alueella tuotettua väkivaltaa, alistamista ja toisen tuhoamista vastaan, myös Hamasin osalta. Vai mitä? 

Terhi Runnalls

Maan ystävien harjoittelija

Länsi-Afrikan "TTIP" ja talouskasvun harha

Ranskan Maan ystävien kautta tuli hiljattain tietoon, että 16 Länsi–Afrikan maata ovat hyväksyneet ehdotelman talouskumppanuussopimuksesta (Economic Partnership Agreement (EPA)) EU:n kanssa. 

Euroopan komission mukaan Länsi-Afrikka hyötyy sopimuksesta, koska sopimus lisää vientiä, investointeja ja "tuotannollista kapasiteettia" (toisin sanoen: vähemmän tuotantoa omaan käyttöön ja enemmän ulkomaisia omistajia, tehotuotantoa ja monokulttuuria) ja täten parantaa työllisyyttä (tai sitten päinvastoin). EPA–sopimus myös tukee "välttämättömiä uudistuksia" ja edistää taloudellista ja sosiaalista "kehitystä" (suuntaan, jossa globaali talous määrää ihmisten tulevaisuuden). EU sen sijaan hyötyy komission mukaan sopimuksesta, koska se avaa uusia yritystoimintamahdollisuuksia ja lisää eurooppalaisten sijoittajien "laillista varmuutta" toimia alueella (lue: erinäisten 'luonnonresurssien' hyödyntämistä kaupallisiin tarkoituksiin ilman merkittäviä esteitä). Komissio kehtaa myös puhua "globalisaation tarjoamien mahdollisuuksien jakamisesta" ja "hyveellisen kasvun ringin" luomisesta, vaikka tilanteessa ja kyseisessä sopimuksessa ei selkeästi ole mitään hyveellistä. 

Nähdäkseni kyseinen sopimus, kuten myös lukemattomat muut sen kaltaiset, perustuvat samaan pakkomielteeseen ja harhaan: että talouskasvu on kaiken hyvinvoinnin perusta. Miten on mahdollista, että kukaan ei kyseenalaista sitä niin sanotun virallisen (puolue)politiikan piirissä? Vaikka  minulla ei ole muutenkaan suuri usko puoluepolitiikkaan tai valtioiden väliseen politiikkaan, on silti äärimmäisen turhauttavaa nähdä, että joka ikinen puolue Suomessakin toitottaa samaa kasvuideologiaa. Toiset haluavat leikata kasvun nimissä, toiset elvyttää, mutta silti molemmat seuraavat samaa logiikkaa: kasvaa täytyy. Ja talouden kasvattaminen on suorassa yhteydessä erinäisiin kauppa- ja investointisopimuksiin, luonnonresurssien (metsien, veden, öljyn, kaiken) hupenemiseen, maankaappauksiin, tehotuotantoon ja maaperän tuhoutumiseen, ilmastonmuutoksen syvenemiseen, ja niin edelleen. Lista on loputon. Ennen kuin ikuisen kasvun logiikkaa (ja siihen liittyvää kulutushysteriaa) aletaan kyseenalaistamaan muuallakin kuin aktivistipiireissä, mikään (sosiaalinen, poliittinen, taloudellinen, tai ympäristöllinen huolenaihe) ei tule muuttumaan merkittävällä tavalla parempaan päin. Tämä on se yhteinen tekijä, jota ei voi sivuuttaa. (Ja siitä epäilemättä lisää myöhemmin.)

Terhi Runnalls

Maan ystävien harjoittelija